Vierailulla Vuosaaressa
Maaliskuisena maanantaina marssin reippaana tyttönä työntekijävierailulle Vuosaaren kirjastoon. Ensivaikutelmasta lähtien fiilis oli tosi hyvä. Ihan ensimmäisenä oli vastassa Perro-koira, ja sitten minut toivotettiin tervetulleeksi asiakaspalvelussa ja ohjattiin peremmälle. Kirjastonjohtaja Erja otti minut vastaan, kertoi kirjastosta ja esitteli paikkoja. Minulle oli suunniteltu koko viikon ohjelma, jonka sain kirjallisena heti käteen.
Ensimmäisenä päivänä tutustuin kirjaston tiloihin ja henkilökuntaan yleisellä tasolla. Uusia asioita ja ihmisiä oli paljon, ja olinkin pää pyörällä enimmän osan aikaa. Sain kuulla esimerkiksi lanu-työstä Vuosaaressa ja Sakarinmäen lastenkirjastossa. Vuosaaressa on pienenä erikoisuutena kirjastomummo, joka viettää lastenosastolla viikoittain pari tuntia kerrallaan. Hän voi esimerkiksi auttaa läksyissä, pelata lautapelejä, auttaa kirjojen etsimisessä tai ihan vaan jutella lasten kanssa. Kirjastomummoa kehuttiin kovasti! (Kerrottakoon nyt samalla, että hän sattuu olemaan minun äitini.)
Tiistaina sain heti aamusta kuulla mielenkiintoisesta hankkeesta, jossa kehitetään kirjaston ja toisen asteen välistä yhteistyötä. Sain hyviä ideoita, ja taisin jakaakin muutaman ajatuksen. Sen jälkeen pedagoginen informaatikko Nanna kertoi minulle ja kahdelle Itäkeskuksesta tulleelle opiskelijalle alueellisesta lanu-työstä. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla millä tavoin työ eroaa omastani. Samalla tittelillä tehdään näemmä hyvinkin erilaisia asioita. Suurin ero oli ehkä siinä, että iso osa omasta työstäni tapahtuu ruohonjuuritasolla, eli suunnittelun lisäksi myös toteutan suurta osaa suunnittelemastani. Nanna tekee työtään paljon isommassa organisaatiossa, joten hänen työssään käytännön puoli jää vähäisemmäksi.
Sain kuulla myös Vuosaaren kirjaston ruotsinkielisestä lanu-työstä ja Svenska gruppenista, minkä jälkeen loppupäivä meni omatoimisessa tutustumisessa. Katselin, kuuntelin ja kyselin kaikkea mahdollista kaikilta ihmisiltä. Hämmästelin muun muassa varaussysteemiä, joka on meidän kirjastossamme aivan toisenlainen. Varatut kirjat menevät juoksevalla numeroinnilla varaushyllyyn ilman hirveää kuittitulostusrumbaa. Tosin varausten etsiminen varaushyllyistä tuntui minusta vähän epätoivoiselta, mutta kaipa siihenkin tottuisi. Heillä oli myös käytössä joku (minun mielestäni) mystinen puhelinsovellus, jota varausten poimimisessa käytettiin. Samalla sovelluksella kirjat kuitattiin esim. näyttelyhyllyyn laitettaessa, jolloin järjestelmässä näkyi suoraan, että kirja on esim. oranssissa näyttelyhyllyssä. Vau!
Keskiviikkona oli vierailuviikkoni ainut iltavuoro. Syynä siihen oli lasten tapahtuma, Maaginen ilta, johon sain osallistua. Päivän pyörin enimmäkseen jaloissa hämmästelemässä valmisteluja, illalla tapahtumassa minusta taisi olla oikeasti jotain hyötyäkin. Ohjasin ja opastin lapsia etsintätehtävässä ja toimin palautelappujen vastaanottajana. Tapahtumassa tapasin muuten peräti kaksi ruotsinkielistä lasta, mikä poikkesi tavallisesta arjestani täysin kaksikielisessä kirjastossa melko lailla. Tapahtumassa kävi kivasti porukkaa, ja lapsilla tuntui olevan hauskaa. Poimin tapahtumastakin muutaman idean käytettäväksi joskus tulevaisuudessa omissa tapahtumissamme.
Torstaina pääsin päiväksi toiseen Itä-Helsingin kirjastoon, Itäkeskukseen. Sielläkin minut otettiin iloisena vastaan, ja pääsinkin heti tapaamaan tuttuja! Nanna ja toinen pedagoginen informaatikko Outi olivat tulleet pitämään kolmos-nelosten pienryhmälle kirjavisan, jota pääsin katsomaan. Mielenkiintoinen tapa vinkata! Ehdottomasti yksi niistä asioista, jotka poimin mukaan omassa työssäni hyödynnettäväksi.
Itäkeskuksessa vietin päivän pääosin lastenosastolla, mutta minua myös kierrätettiin perusteellisesti koko talossa, ja paikat esiteltiin hyvin. Tapasin monia ihmisiä, joiden työtehtävistä sain kuulla. Pitkät keskustelut kävimme esimerkiksi tapahtumatuotannosta. Pari hupaisaa asiakaskohtaamistakin tuli. Osasin kyllä kertoa, mistä löytyy aikuisten ruotsinkielinen kaunokirjallisuus ja lasten kauhuromaanit, mutta vessasta ja hissistä en sitten tiennytkään mitään. Piti kaikille asiakkaille varmuuden vuoksi sanoa, että olen vain päivän lainassa täällä. Loppupäivästä alkoi kieltämättä olla kisakestävyys jo aika vähissä. Kuvasta välittynee se fiilis, kun yrität feikata työntekijää parhaasi mukaan…
Perjantaiaamuna pääsin katsomaan kirjavinkkausta. Vuosaaren lastenkirjastonhoitaja Emilia vinkkasi kolmosille hauskalla tavalla, josta saatan myös lainata osia omaan työhöni. Pääsin myös tutustumaan verstastoimintaan. Koska ymmärrykseni tekniikan hienouksista on suurin piirtein kenkälusikan tasoa, en ymmärtänyt ehkä puoliakaan, mutta perusteellisen opastuksen sain. On aina mahtavaa kuunnella ihmisiä, jotka puhuvat asioista, joista tietävät paljon!
Kerroin myös meidän kirjastostamme ja omasta työstäni monille kiinnostuneille. Tuli käytyä paljon hyviä keskusteluja viikon aikana molemmissa kirjastoissa. Erilaiset tavat toimia herättivät varmasti ajatuksia molemmin puolin. Digitalkkarit ja sijaispankki herättivät kevyitä kateudentunteita. Ainut asia, mitä kaipasin koko viikon, olivat signum-tarrat, joita ei ollut juuri missään kirjoissa. Hyllyttäminen oli minulle tuskastuttavan hidasta ilman niitä! Tuli välillä mieleen, että pitävät meikäläistä ehkä vähän yksinkertaisena, kun yhden kärryllisen hyllyttämiseen tuhrautui tuhottomasti aikaa.
Lähdin työntekijävierailulle hyvin avoimin mielin. Ajattelin, että eihän siinä voi kuin voittaa. Jos on mukavaa, pääsee jakamaan kivoja asioita omassa työyhteisössä, ja jos ei ole, pääseehän sieltä kohta takaisin omaan kirjastoon. Olin Vuosaaren kirjastossa ensimmäinen vieraileva työntekijä, joten pieni alkujännitys taisi olla molemminpuolista. Kokemus oli minun puoleltani pelkästään positiivinen! Tapasin paljon mukavia ihmisiä, joilla oli aikaa ja innostusta jakaa kokemuksiaan ja kertoa osaamisestaan. Läheskään kaikkea en voinut tähän ahtaa, koska asioita oli niin paljon. Kiitos kaikille ja terkkuja Vuosaareen!
Meri
