Kielikylvyssä Loviisassa

Saavuin Loviisan linja-autoasemalle kirpeän aurinkoisena pakkasaamuna klo 10.20, hyvissä ajoin ennen sovittua työpäivän aloitusta. Vedin keuhkoihini raikasta ilmaa ja lähdin etsimään paikkaa, jossa voisin istahtaa aikani kuluksi. Jalkani kuljettivat minut ihastuttavaan Favorit-nimiseen kahvilaan, jossa oli elämää nähneen puutalon miellyttävä tuoksu ja sävyisästi narahteleva puulattia. Tilasin Runebergintortun kahvin kera, ja istuin ikkunan äärelle katselemaan loviisalaisten kulkua. Näin, kuinka kirjava kissa kipitti tien yli kaikessa rauhassa jättäen hankeen pieniä pyöreitä jälkiä. Tunsin, että viikosta olisi tulossa hyvä.

Kirjastossa minut otti vastaan ystävällinen henkilökunta, joka johdatti minut lempeän rivakasti loviisalaiseen kirjastoarkeen. Tilojen ja henkilökunnan esittelyssä ei montaa hetkeä kulunut, joten pian jo löysin itseni istumasta palvelutiskin äärellä odottamassa asiakkaita. Samalla sain pikaperehdytyksen minulle entuudestaan tuntemattomaan Koha-kirjastojärjestelmään, joka osoittautui yllättävän intuitiiviseksi käyttää.

Pääasiallinen tavoitteeni oli päästä vaihdon aikana puhumaan ruotsia, mikä toteutui jopa paremmin kuin olin ajatellut. Puhuin vaihtoviikon aikana varmasti enemmän ruotsia kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä! Vaikka loviisalaisista vain 40 % puhuu äidinkielenään ruotsia, asiakkaista joka toinen tuntui olevan ruotsinkielinen.

Asiakkaat olivat selvästi tottuneet saamaan palvelua ruotsiksi, joten asioinnin kieli ei vaihtunut suomeksi ajoittaisesta takeltelustani huolimatta. Toisin on täällä Espoon Lippulaivassa, jossa ruotsinkielisetkin asioivat pääasiassa suomeksi – eihän kukaan kuitenkaan osaa ruotsia. Minäkin koin etenekin alkuun olevani kielen kanssa vahvasti epämukavuusalueella, mutta melko pian praattasin jo varsin sujuvasti. Pelkkä kielelle altistuminenkin on selvästi oivaa kielikylpyä.

Kirjaston kompakti olemus kätkee sisäänsä monenlaisia yllätyksiä. Entisen maalikaupan tilat ovat muovautuneet kirjastokäyttöön varsin hyvin ja luovuudellekin on löytynyt tilaa kukkia. Esimerkiksi kirjaston alakerrassa on pieneen, vain hieman puhelinkoppia suurempaan huoneeseen rakennettu merenalainen elämyshuone, joka ihastuttaa ansaitusti niin lapsia kuin vanhempiakin. Itsekin viihdyin erinomaisesti sen suomassa sensorisessa rentoutuksessa.

Kirjastosta löytyy myös ilahduttavan paljon lainattavia esineitä, kuten kuntoiluvälineitä, lastenkantorinkka ja lumikenkiä. Ihmettelin kovasti, miksi viimeksi mainitut eivät olleet ahkerassa lainassa, kun koko viikon oli niin upean luminen talvisää. Ehkä paikalliset ovat kiintyneitä kahluuseen.

Kokoelma-asioihin mieltyneenä kirjastolaisena ratsasin luonnollisesti hyllyjen sisällön tarkalla silmällä. Päällimmäisin havainto oli, että hyllyt ovat sangen täynnä mutta aineisto hyväkuntoista ja säntillisessä järjestyksessä. Hyllyjen pursuilun syyksi paljastui vähemmän yllättävästi riittämätön hyllytila. Väistötiloissa joutuu tekemään kompromisseja. Sain silti tehtäväksi kasata pienen näyttelyn haluamastani aiheesta ja teinkin työtä käskettyä – kokosin esille vuodenaikaan sopivasti talviaiheisia kirjoja.

Minusta on eräänlainen logistinen ihme, että kirjat liikkuvat Helle-kirjastojen kokoisella alueella niin sujuvasti. Asiakas, joka tekee Loviisassa alkuviikosta varauksen Hangossa sijaitsevaan niteeseen, saa varauksen itselleen useimmiten jo parissa päivässä. Näin ripeä toimitus ei usein ole mahdollista edes Espoon sisällä.

Loviisan ihme mahdollistuu sillä, etteivät kirjat kulje erillisen keskuslajittelun kautta, vaan ne lajitellaan kohteisiinsa suoraan lähtökirjastossa: Lapinjärvelle lähtee oma nyssäkkänsä, Siuntioon toinen. Näin ei tule ylimääräistä pysähdystä lajittelussa. Tällainen lähilajittelujärjestelmä toimii ennen kaikkea siksi, että liikkuvan aineiston määrä on maltillinen. Esimerkiksi Espoon kaltaisilla isoilla massoilla vastaava järjestelmä vaatisi paljon aikaa ja työvoimaa.

Kun viikon päätteeksi perjantaina odottelin bussia linja-autoasemalla, sää oli edelleen kirpeä muttei enää erityisen aurinkoinen. Saman suuntaisesti myös mieleni oli hieman haikea – mielelläni olisin viipynyt Loviisassa toisenkin viikon. Sympaattinen miljöö, huumorintajuiset työkaverit ja antoisat kohtaamiset asiakkaiden kanssa olivat jättäneet pysyvän jäljen.

Toivon, että kirjasto pääsee varsin pysyviksi muuttuneista väistötiloistaan pian uusiin tiloihin, joissa toiminta voi aidosti puhjeta kukoistukseensa. Oli ilo huomata, että loviisalaisetkin olivat havahtuneet tähän epäkohtaan ja alkaneet kerätä adressia uuden kirjaston puolesta. Toivoa saattaa, että tämä työ kantaa hedelmää. Kiitos Loviisan kirjastolaisille lämpimästä vastaanotosta ja opettavaisesta viikosta!

Atte