Hankkeet esille! Vaikuta nyt!

Hankkeet esille! -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastojen hankkeita ja niitä toteuttavia henkilöitä. Tavoitteena on tuoda alueen hankkeita näkyvämmin yleiseen tietoisuuteen, esitellä toimivia käytänteitä ja välttää kaksinkertaisen työn tekemistä eri kirjastoissa. Tällä kertaa tutustumme Loviisan hankkeeseen Vaikuta nyt! ja sen toteuttajaan Jaanaan.

Olen Jaana Laaksonen, hankesuunnittelija Loviisan pääkirjastossa. Työni ytimessä on ideoiden muuttaminen käytännöksi: suunnittelen ja toteutan hankkeen puitteissa erilaisia sisältöjä ja toimintaa yhteistyössä monenlaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Hankkeen nimi on Vaikuta Nyt! – Påverka Nu! Tavoitteena on vahvistaa nuorten osallisuuden kokemusta, lisätä heidän ymmärrystään vaikuttamisen keinoista ja rohkaista heitä aktiiviseen toimijuuteen. Hankkeen kohderyhmä on yläkoulu- ja lukioikäiset nuoret.

Olemme toteuttaneet Loviisan lukiossa teemapäiviä, joissa osallistuja ovat tutustuneet erilaisiin vaikuttamisen tapoihin ja valinneet itse aiheita, joihin haluavat vaikuttaa. Työskentelyssä on edetty ajatuksista konkreettisiin tekoihin. Nuoret ovat työpajoissa esimerkiksi edistäneet kouluaamiaisen järjestämistä, opiskelija-alennuksia paikallisiin palveluihin sekä nuorten kesätyömahdollisuuksien parantamista. Vaikuttamista on harjoiteltu käytännönläheisesti tekemisen kautta esimerkiksi perehtymällä sosiaaliseen muotoiluun, sosiaaliseen markkinointiin, yhteiskunnalliseen viestintään ja aktivismiin sekä toteuttamalla kuntalaisaloitteita ja adresseja.

Lukiossa toteutettujen sisältöjen pohjalta olemme tänä syksynä kehittämässä toimintaa myös yläkouluille. Tavoitteena on tehdä vaikuttamisesta helposti lähestyttävää: nuoren ei tarvitse tietää valmiiksi, miten yhteiskunta toimii tai miten muutosta saadaan aikaan. Riittää, että huomaa jonkin epäkohdan, uskaltaa sanoa sen ääneen ja lähtee pohtimaan, mitä asialle voisi tehdä.

Yksi hankkeen mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun menimme kolmen lukiolaisen kanssa Loviisan Yrittäjien tilaisuuteen luovuttamaan opiskelija-alennuksia koskevan adressin, jonka nuoret olivat tehneet työpajassa. Nuoret puhuivat siellä isolle yleisölle niin hienosti ja vakuuttavasti, että minulla loksahti ihan leuka auki. Oli upeaa nähdä, miten he ottivat tilanteen haltuun ja seisoivat oman asiansa takana.

Mutta ehkä kaikkein liikuttavinta tapahtui, kun olimme jo lähdössä pois. Yksi nuorista veti minua hihasta ja sanoi:

”Tää oli parasta pitkään aikaan! Kun hanke alkoi, mä ajattelin, että huoh, taas näitä juttuja. Mutta tällä kertaa me oikeesti tehtiin asioita. Tää oli ihan mahtavaa. Tällaista tarvitaan!”

Se jäi kyllä mieleen. Siinä oli minusta koko hankkeen ydin. Nuori, joka oli aluksi suhtautunut toimintaan epäillen, olikin saanut kokemuksen siitä, että tällä kertaa ei vain puhuttu vaikuttamisesta, vaan tehtiin oikeasti jotakin.

Kun nuoret saavat tarttua itse valitsemaansa, heille tärkeään aiheeseen, vaikuttaminen muuttuu teoriasta omakohtaiseksi kokemukseksi. Samalla näkyväksi tulee se, kuinka paljon heillä on ajatuksia ja kehittämisideoita omaan arkeensa liittyen. Kun heille annetaan tilaa ja mahdollisuus toimia, he voivat tarttua asioihin yllättävänkin rohkeasti. Aikuisten tehtävänä on usein auttaa löytämään väylä, jota pitkin ajatukset pääsevät etenemään.

Juuri tällaisia kokemuksia toivon hankkeen jättävän: tunteen siitä, että minä pystyn, minun ajatuksillani on väliä ja asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Aikuisilla ja yhteiskunnalla on tässä iso vastuu. Nuorten kuunteleminen ei yksin riitä, vaan heidän on saatava myös palautetta ja tietoa siitä, mitä heidän ehdotuksilleen tapahtuu. Vaikka kaikkia toiveita ei voida toteuttaa, avoin perustelu ja aito vuoropuhelu osoittavat, että heidän ajatuksensa otetaan vakavasti.

Yksi helposti sovellettava idea on minivaikuttamispaja. Siinä nuoret pohtivat neljän kysymyksen avulla jotakin asiaa, joka kaipaa muutosta: Mikä mättää? Kuka voisi vaikuttaa? Mikä olisi pienin mahdollinen teko? Mikä voisi olla oma roolini? Aikuinen voi ohjata pajaa keskustellen ja kirjaten ajatuksia, tai nuoret voivat kirjoittaa ajatuksiaan lapuille ja kommentoida toistensa ideoita. Tärkeää on, ettei kaikkea tarvitse ratkaista heti, vaan keskustelun tavoitteena on auttaa huomaamaan, että muutokseen voi lähteä pienin askelin.

Haluan nostaa esiin myös Ala laputtaa! -menetelmän avulla toteutetun harjoituksen, jossa nuoret pääsivät tutustumaan erilaisiin vaikuttamisen keinoihin. Vaikuttamiskeinot oli koottu suurille julisteille, jotka kiinnitettiin opiskelijoiden taukotilassa sijaitseviin sermeihin useiden viikkojen ajaksi. Nuoret merkitsivät värillisillä lapuilla, mitä vaikuttamisen tapoja he olivat jo kokeilleet, mitä eivät haluaisi käyttää ja mitkä keinot voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Menetelmä teki näkyväksi vaikuttamisen monet muodot ja tarjosi nuorille matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua.

Ja aika ihana oli myös aineettoman lahjan minipaja, jossa osallistuja tekivät lahjakortin jollekin läheiselleen joululahjaksi. Lahjakortin arvo syntyy ajasta, huomiosta tai yhteisestä tekemisestä. Samalla se herättää pohtimaan yhtä tärkeää vaikuttamisen keinoa, kulutusvalintoja.

Nuorilla on paljon ajatuksia, kiinnostusta ja halua vaikuttaa omaan ympäristöönsä. En kuitenkaan tekisi hankkeen perusteella suoria johtopäätöksiä kaikkien nuorten tulevaisuudenuskosta. Se, että monet innostuvat vaikuttamisesta, ei vielä kerro koko kuvaa siitä, miten luottavaisina he näkevät oman tai yhteiskunnan tulevaisuuden.

Ajattelen, että tulevaisuudenuskoa voidaan vahvistaa tarjoamalla kokemuksia omista vaikutusmahdollisuuksista. Kun huomaa, ettei vaikuttaminen edellytä aikuisuutta, asiantuntijuutta tai erityistä rohkeutta, tulevaisuus voi alkaa näyttäytyä enemmän asiana, johon itsekin pystyy vaikuttamaan.