Kirjastoilla on paljon annettavaa megatrendien kuvaamassa maailmassa

AKE Porvoo ja Lahden AKE järjestivät 20. tammikuuta kirjastolaisten megatrendikahvit, joilla käsiteltiin Sitran tuoretta megatrendikatsausta Megatrendit 2026: Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran megatrendit jakautuvat Suomen osalta neljään päänäkökulmaan:

Suuntana pitkäikäisten yhteiskunta
Maailmanjärjestyksen murros mittaa demokratian voiman
Tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustan
Ympäristökriisi pakottaa sopeutumaan ja uudistumaan

Megatrendit työntävät kohti uutta yhteiskuntasopimusta, jossa neuvotellaan siitä, millä ehdoilla ihmiset elävät yhdessä ja jakavat vallan, vastuut ja oikeudet.

Kirjastolaisten megatrendikahveilla nähtiin toisaalta, että megatrendit ja niihin liittyvät haasteet tuntuvat isoilta ja haastavilta, mutta toisaalta ajateltiin, että kirjastoilla on paljonkin vaikutusvaltaa megatrendikatsauksessa mainittuihin teemoihin, kuten demokratian vahvistaminen, sukupolvien välisten kohtaamisten edistäminen, osallisuuden vahvistaminen yhteiskunnassa, tekoälyn vastuullisen käytön opetus ja luonnon ja ympäristön esiin nostaminen.

Kristiina Kontiainen Lupa- ja valvontavirastosta kommentoi pyynnöstämme megatrendejä kirjastojen näkökulmasta. Hän korosti, että kirjasto on ennen kaikkea vapauden tila, jossa ihmiset voivat olla omilla ehdoillaan: levätä, ladata akkuja ja osallistua oman halun ja tarpeen mukaan. Hän painotti, että kirjaston arvo perustuu luotettavaan ja ajantasaiseen tietoon, jonka avulla kansalaiset voivat muodostaa omia mielipiteitään muuttuvassa maailmanjärjestyksessä.

Kirjastoilla on tärkeä rooli demokratian puolustajina. Kirjastojen on säilyttävä paikkana, jossa ihmisoikeudet ovat kaikille jakamattomia ja jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Kristiina Kontiainen pohdiskeli myös, miten kirjasto instituutiona suhtautuu asioihin. Siinä missä Suomi ei voi olla tuomari, vaan lääkäri kansainvälisissä asioissa, kirjastollakin on rooli lääkärinä. Kirjasto lääkitsee ihmisten sieluja eikä määrittele sitä, mikä on oikein tai väärin.

Ikääntymisen megatrendiin hän suhtautui mahdollisuutena. Kirjasto voi toimia ylisukupolvisena kohtaamispaikkana tilanteessa, jossa perheet asuvat usein eri paikkakunnilla. Se voi tarjota matalan kynnyksen sosiaalisuutta ja myös käytännön vertaistukea digitalisaation haasteisiin, kuten jo nykyisin tapahtuu.

Sopeutumisesta Kristiina Kontiainen totesi, että kirjastojen on hyväksyttävä muuttuvan maailman realiteetit. Kaikkea ei voi vastustaa, resursseja ei aina tule lisää, ja siksi on tärkeää keskittyä niihin asioihin, joihin voi oikeasti vaikuttaa. Hänen mukaansa kirjaston tehtäviin kuuluu edelleen rauhoittumisen paikan, Keitaan tarjoaminen, elinikäisen oppimisen tukeminen ja yhteisöllisyyden edistäminen. Samalla hän painotti tarvetta armollisuuteen: kirjaston ei tarvitse pelastaa koko maailmaa.

Myös kahveille osallistuneet kirjastolaiset korostivat tarvetta selkeämpään ja rohkeampaan profilointiin: Kirjastojen ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea. He pohtivat myös kirjastojen roolin rajoja ja sitä, millaisilla kyvyillä ja resursseilla kirjasto voi vastata suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kirjastojen tulee tukea kuntalaisia ja asiakkaita muutoksessa. Tilanne on yhtä aikaa jännittävää, pelottavaa mutta myös täynnä mahdollisuuksia.

Kirjastolaiset kokivat ikääntymistrendin ennen kaikkea mahdollisuutena ja voimavarana, eivät pelkästään haasteena. He korostivat, että kirjastoilla voi olla merkittävä rooli esimerkiksi ylisukupolvisena tukena ja yhteisöllisyyden vahvistajana. Sitran korostama ajatus ikääntymisestä hyvinvointivaltion onnistumisena sai osallistujilta myönteisen vastaanoton, ja he näkivät tärkeänä ajattelutavan muutoksen pois ongelmakeskeisyydestä.

Keskustelussa nousi esiin myös kansainvälinen vertailu, erityisesti Japani, jossa ikääntyneet ovat aktiivisesti mukana yhteiskunnassa monilla tavoilla. Suomella voisi olla opittavaa tällaisista malleista.

Samalla tuotiin esiin huoli työelämän kuormittavuudesta ja jatkuvasti nousevasta eläkeiästä, ja pohdittiin, missä kunnossa tulevaisuuden eläkeläiset ovat. Tämän vuoksi toivottiin panostuksia työikäisten jaksamiseen, työelämän huokoisuuteen sekä hyvinvoinnin tukemiseen, jotta aktiivinen vanhuus olisi ylipäätään mahdollista.

Lisäksi keskustelussa nostettiin esiin, että hoivavastuun kasvu voi siirtyä yhä enemmän yksityishenkilöille, erityisesti naisille. Tällä nähtiin olevan vaikutuksia myös kirjastotyöhön, joka joutuisi mukautumaan tilanteeseen, mikäli yhteiskunnan tarjoama tuki vähenee.

Maailmanjärjestyksen murros puhututti osallistujia ja siitä myös haluttiin eniten käydä keskustelua. Kirjastolaiset kokivat, että maailmanjärjestyksen murros korostaa kirjastojen merkitystä osallisuuden alustoina, joissa ihmiset voivat kohdata rauhassa ja ilman vastakkainasettelun painetta. Kirjaston nähtiin toimivan myös keitaana, joka tarjoaa hengähdystauon jatkuvan informaatiohälyn ja yhteiskunnallisen levottomuuden keskellä. Monien mielestä kirjastojen rooli demokratian, yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden vahvistajana on aiempaa tärkeämpi tilanteessa, jossa eriarvoisuus ja polarisaatio kasvavat.

Kirjastolaisia huolestutti yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa politiikka näyttäytyy vastakkainasetteluna ja luottamus yhteiskuntasopimukseen on heikentynyt. Kirjaston nähtiin tarjoavan tähän pehmeän vastavoiman, sillä se kohtelee kaikkia tasavertaisesti ja tavoittaa monenlaisia ihmisiä, myös heitä, jotka muuten jäävät palveluiden ulkopuolelle. Osallistujat pohtivat myös, miten kirjasto voisi antaa tilaa pienille äänille, jotka helposti jäävät vahvempien varjoon.

Keskustelussa nousi esiin vertailu autoritäärisiin järjestelmiin, joissa kirjastoilla ei ole samanlaista avoimuuden ja kansalaisyhteiskunnan roolia kuin Suomessa. Näissä maissa kirjastot voivat olla propagandan välineitä tai rajoitetusti käytettävissä, mikä korosti osallistujien silmissä suomalaisen kirjastolaitoksen arvoa.

Osallistujat pitivät tärkeänä kirjaston kykyä vahvistaa ihmisten resilienssiä, sillä kirjasto tarjoaa tietoa, tukea ja paikkoja, joissa voi oppia, olla sosiaalinen ja vahvistua arjessa. He kokivat, että kirjastot voivat lisätä toivoa ja auttaa kansalaisia sopeutumaan muutoksiin. Samalla pohdittiin, miten kirjastot voivat tulevaisuudessa vastata kuntalaisten moninaisiin tarpeisiin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Keskustelijoiden mielestä kirjastojen tulisi olla aktiivisesti mukana pohtimassa demokratian, laillisuuden ja turvallisuuden haasteita, erityisesti kasvavan somerauhattomuuden ja vastakkainasettelun aikana. Arkisten, ystävällisten kohtaamisten nähtiin olevan keskeisiä turvallisuuden tunteen luomisessa. Lisäksi esiin nousi ajatus kirjastojen laajemmasta yhteiskunnallisesta roolista, esimerkiksi nuorten tukemisessa, arjen palveluihin ohjaamisessa ja demokratiaa vahvistavissa kampanjoissa.

Esitettiin myös toive, saataisiinko vaalivuodeksi 2027 kirjastojen upea yhteinen vaalikampanja, jossa ei mentäisi kirjastojen etu edellä vaan korostettaisiin demokratiaa ja sen riippuvaisuutta äänestämisestä, vapaasta kansalaisyhteiskunnasta ja aktiivisista ihmisistä. Erittäin kannatettava ehdotus!

Lukuvinkkejä:

Kirjastot – keskeinen osa demokratian episteemistä infrastruktuuria

Kaikista megatrendeistä ei ehditty käydä yhtä syvällistä keskustelua, mutta ympäristökriisiä sivuttiin kyllä myös kahvien keskusteluissa. Kirjastolaiset korostivat, että ympäristökriisi haastaa kirjastot tukemaan kansalaisia kestävämpien valintojen tekemisessä tarjoamalla tietoa, keskusteluja ja tilaisuuksia pohtia omia arvoja ja tarpeita. He näkivät, että kirjasto voi edistää kestävyyttä esimerkiksi keskusteluryhmien, aineistonostojen ja luentojen kautta sekä tarjoamalla materiaalia, joka auttaa arvioimaan henkilökohtaisten valintojen vaikutuksia. Lisäksi esitettiin idea siitä, että myöhästymismaksut voitaisiin ohjata ympäristöhyötyjä tuottaviin projekteihin, kuten puiden istuttamiseen, Tanskan mallin mukaisesti, mikä voisi vahvistaa kirjastojen roolia vastuullisuuden edistäjänä.

Kirjastolaiset näkivät, että tekoälyn yleistyminen voi lisätä eriarvoisuutta, sillä kaikki eivät omaksu uusia teknologioita yhtä helposti. Samalla kuitenkin korostettiin, että kirjastoilla on merkittävä mahdollisuus lisätä yhdenvertaisuutta tukemalla kansalaisten digiosaamista ja auttamalla ylittämään teknologian aiheuttamia kuiluja. Tekoälylukutaito ja medialukutaito nousivat keskeisiksi teemoiksi: kirjastojen tulisi auttaa ihmisiä tunnistamaan tekoälyllä tuotettu sisältö, erottamaan mis- ja disinformaatio sekä tunnistamaan erilaiset verkkohuijaukset.

Kirjastolaisia huolettivat myös tekoälyn ympäristövaikutukset, erityisesti vedenkulutus, sekä se, että ihmiset alkavat kysyä tekoälyltä liikaa ja liian arkisiakin asioita. Samalla pohdittiin, onko riski siihen, että tekoäly saattaa korvata ihmissuhteita, sillä jotkut käyttävät chatbotteja jopa terapian korvikkeina.
Osallistujien mielestä kirjastojen yleissivistävä tehtävä korostuu entisestään tekoälyn aikakaudella, ja kirjastolaisten omalla tekoälylukutaidolla on keskeinen merkitys. He toivat esiin myös digisyrjäytymisen vaaran, sillä palvelujen siirtyminen verkkoon voi syrjäyttää niitä, joilla ei ole älylaitteita tai taitoja käyttää niitä. Lisäksi mainittiin, että osa nuorista valitsee tietoisesti älylaitteiden käytön vähentämisen, mikä voi luoda uudenlaisen suhteen teknologiaan ja sen käyttöön.

Keskustelussa korostettiin lopuksi, että Suomessa on perinteisesti suhtauduttu ennakkoluulottomasti uusiin teknologioihin, mikä voi olla sekä mahdollisuus että riski. Osallistujat näkivät tärkeänä, että kirjastot tukevat kansalaisia kriittisessä ajattelussa ja turvallisessa teknologiankäytössä tekoälyn murroksen keskellä.

Chatissä jaettiin myös lukuvinkkejä aiheeseen liittyen:

Hesarin kolumni: Anna-Stiina Nykänen: ”Ilman intohimoa ei synny uusia ihmeitä”. Ilman intohimoa ei synny uusia ihmeitä | HS.fi
Kirjasto kohtaa algoritmin: kuka pian päättää, mitä luemme? | Tampereen korkeakouluyhteisö

Megatrendit tuntuvat valtavan suurilta haasteilta, mutta niitä pohtiessa voi mennä kohti konkretiaa: Mitä pieniä tekoja kirjastot voivat tehdä? Millä jo nykyisillä tavoilla kirjastot voivat vaikuttaa muutoksiin? Pieni konkreettinen teko on esimerkiksi se, miten kirjastot voivat auttaa pienissä arjen asioissa. Megatrendit ovat kirjastojen näkökulmasta relevantteja ja niihin kannattaa ajatuksella tutustua.

Teksti: Tiina Rajala, informaatikko, alueellinen kehittämistehtävä, Porvoon kaupunginkirjasto