Hankkeet esille! Ikäviisaat palvelut Porvoon kirjastoihin

Hankkeet esille! -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastojen hankkeita ja niitä toteuttavia henkilöitä. Tavoitteena on tuoda alueen hankkeita näkyvämmin yleiseen tietoisuuteen, esitellä toimivia käytänteitä ja välttää kaksinkertaisen työn tekemistä eri kirjastoissa.  Tällä kertaa tutustumme Ikäviisaat palvelut Porvoon kirjastoihin -hankkeeseen ja sen vetäjän Tomi Lassin ajatuksiin.

Hankkeen tavoitteina oli selvittää, millaisia palveluja meillä Porvoossa ja laajemmin muualla maassa, etenkin Uudenmaan kirjastoissa on ikäihmisten – erityisesti määriteltynä, yli 65-vuotiaiden – näkökulmasta. Lisäksi haluttiin selvittää, millaisia palveluja tai nykyisten palvelujen “tuunauksia” tämä kohderyhmä toivoisi ja mahdollisuuksien mukaan pilotoida osaa niistä. Selvitystä tehtiin tietysti verkostoitumalla muiden kirjastojen seniorityötä tekevien kanssa, haastattelemalla kohdennettua palvelua (kotipalvelu, kirjastoauto) tekeviä kollegoita sekä Porvoon kirjaston palvelujen käyttöä kartoittavalla kyselytutkimuksella. Se toteutettiin nettikyselynä, jota tehostettiin jalkautumalla myös kirjaston ulkopuolelle jututtamaan kohderyhmän edustajia ja heidän kanssaan työskenteleviä. Nettikyselyyn tuli yhteensä 79 vastausta, mutta jos mukaan lasketaan kohtaamiset kasvokkain ja siinä yhteydessä annettu suullinen palaute, arvioisin että tämä tutkimus tavoitti satakunta kohderyhmän edustajaa tai enemmänkin.

Kyselyn selkeimpiä tuloksia olivat:

• Toive, että kirjaston tapahtumia sijoitettaisiin myös keskelle päivää
• Toive erilaisista tietoiskuista Enter ry:n digiaiheisten tietoiskujen malliin mutta esimerkiksi terveysaiheista
• Toive, että kirjaston asioista tiedotettaisiin enemmän esimerkiksi ilmaisjakelulehdissä eikä vain netissä

Eräänlaisena metatuloksena kyselystä pitäisin sitä, kuinka erilaisia vastauksia siihen tuli netissä, kansalaisopiston Ikis-ryhmän tapaamisissa suoraan tehdyissä haastatteluissa ja erään palvelukodin asukkailta, kun olin kyselyä siellä jakanut paperisena. Nettivastauksissa korostuivat varmasti kirjastoa paljon käyttävien vastaukset enemmän kuin kahdessa muussa “otannassa”.

Kyselyn tulosten alkaessa selvitä suunnittelimme muutamia työpajoja järjestettäväksi sekä keskustan pääkirjastossa että kahdessa lähikirjastossa. Ne pyrittiin järjestämään samoina päivinä kuin Enter ry:llä oli digiopastusta samoissa kirjastoissa, ja myös työpajan ohjelmiin yhdisteltiin eri elementtejä: palvelujen yhteiskehittämistä ja kirjavinkkausta, kellarin arkistoihin tutustumista ja mediatyöpajaa jne. Työpajoihin osallistuneiden määrä vaihteli nollasta viiteen per työpaja. Tämä tuntui vähältä, mutta osallistujien palaute oli poikkeuksetta erittäin kiittävää ja niille toivottiin jatkoa.

Ainakin tietoiskuista tuli kiinteä osa kirjaston tapahtumatarjontaa. Tämän syksyn aikana tietoiskuja on järjestetty mm. yhteistyössä hyvinvointialueen, kaupungin liikuntapalveluiden ja Marttojen kanssa. Ikäviisaista palveluista on tullut vakioaukeama kirjaston tapahtumaesitteeseen, ja muutenkin tiedotusta julistein yms. “ei netissä” on lisätty.

Olisi ollut kiva toteuttaa hanke pidemmällä aikavälillä, pienemmin mutta johdonmukaisemmin askelin. Nyt työpajat tulivat uutena konseptina ja kovin lyhyen ajan sisään, “ruuhkaksi asti”. Koko hankkeen ajan minulle vakuuteltiin tätä eri tahoilta, esimerkiksi kansalaisopiston Ikis-tuvan vetäjiltä, ja itsekin saatoin vetää saman johtopäätöksen: uusien asioiden ja toimintojen käyntiin lähtemiselle täytyy antaa aikaa. Ikis-tuvan tapaamiset ovat joka perjantai samaan aikaan aina eri aihein ja vierain, syksystä jouluun ja tammikuusta toukokuulle. Kuulemma alkuvuosina siellä kävi muutama, ehkä kymmenkunta ikäihmistä viikoittain. Nykyään, kun toiminta on jatkunut muutaman vuoden, joka viikko kävijöitä on kymmeniä, jopa yli 50 suosituimpana niistä kerroista, jolloin itse kävin paikalla.

Silläkin riskillä, että kuulostan kliseiseltä: jos haluaa kehittää toimintojaan ja tavoittaa uusia asiakasryhmiä, pitää astua ulos siitä omasta laatikosta. Pitää tiedottaa monessa – uudessakin – kanavassa, jalkautua sinne missä tavoiteltu kohderyhmä arkisin liikkuu ja oleskelee jne.

Kannattaa myös olla yhteydessä vanhustyötä tekevien järjestöjen kanssa: hankkeen aikana emme ehtineet toimeenpanna tätä ideaa, mutta selvitimme, että parinkin tahon kautta voisi järjestyä vapaaehtoisia saattajia ja avustajia huonosti liikkuville mahdollistamaan heidän tulonsa kirjastoon. Myös lukupiirien vetäjiä ja lukukavereita löytyy, kunhan asioista sovitaan hyvissä ajoin.

Luulisi olevan helppoa jokaiselle kirjastolle järjestää tapahtumia myös päiväsaikaan, silloin voi olla myös helpompi saada “virkahenkilöitä” vieraaksi. Ja tiedottaminen muutoinkin kuin nettisivulla ja uutiskirjeessä: jokseenkin kaikkialla on menovinkkejä julkaisevia ilmaisjakelulehtiä jne.

Ainakin seuraavat kymmenkunta vuotta hyväkuntoisten, virikkeitä päiväänsä hakevien eläkeläisten määrä tulee vain kasvamaan. Mikäs sen otollisempi paikka heille kuin kirjasto monipuolisine palveluineen, pajoineen ja kokoustiloineen. Tämä asiakasryhmä tulee kasvamaan täysin automaattisesti, ilman lisätoimia. Jos kirjastot haluavat tavoittaa uusia asiakassegmenttejä ja siten entisestään vahvistaa yleistä hyväksyntäänsä yhteiskunnan peruspalveluna, täytyy vähän kurkotella. Paljon olisi kirjastolla annettavaa ikäihmisten elämänlaadun parantamiseksi esimerkiksi yhteistyössä palvelukotien ja alan yhdistysten kanssa.