Siirry sisältöön
kirjastolaiset -

Syksyinen viikko työntekijävaihdossa Sallan kirjastossa 

Kasvot ja syksyinen maisema.

Olen Heli ja työskentelen Hyvinkään kaupunginkirjastossa. Työnkuvaani kuuluu asiakaspalvelutyön lisäksi kirjaston senioripalveluiden järjestäminen yhdessä työparini kanssa sekä lähikirjastossa työskentely. Kirjastoalalla olen vielä ihan tuore tapaus eli valmistuin kirjastovirkailijaksi kaksi vuotta sitten. 

Jo opiskeluaikana kiinnitin huomiota AKE Porvoon mahdollistamaan työntekijävaihtoon. 

Alkuvuodesta ystävän äkillisen kuoleman jälkeen totesin, että elämässä pitää tehdä asioita nyt eikä myöhemmin. Ja sitä myöten polkuni vei minut syksyisenä viikkona Sallan kirjastoon. 

Miksi sitten lähdin Lappiin? 

Oma sydämeni on jäänyt pohjoiseen jo vuosia sitten ja sitä kautta oli itselle selvää, että jonnekin sinne hakeutuisin myös työntekijävaihtoon. Sallassa en ollut aiemmin käynyt eli lähdin tutkimaan mahdollisuutta päästä sinne tutustumaan. Kirjaston kotisivuilla toivotettiin tervetulleeksi virkistymään Sallan kirjastoon, niin tuumasta toimeen olin yhteydessä kirjasto- ja kulttuuripalveluiden johtaja Tiina Kallioon ja ilokseni sinne pääsinkin.  

Kyltti Salla in the middle of nowhere syksyisessä maisemassa.

Sallan kunta sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa ja siellä on vähän vaille 3300 asukasta. Salla on tunnettu etenkin matkailupaikkakuntana kansallispuistoineen.  

Sallan kirjasto on rakennettu vuonna 1993 ja se on kuusi vuotta sitten äänestetty voittajaksi Vuoden kirjastokuntaäänestyksessä. Ulkomuodoltaan kirjasto on kuin avattu kirja. 

Rakennuksen ylärimassa kyltti Sallan kirjasto ja pihalla pyörä ja sähköpotkulauta.

Pohjoinen kutsuu 

Sallaan matkustin syyskuun toisella viikolla ensin Pasilasta autojunalla Rovaniemelle ja sieltä ajelin 150 kilometrin matkan Sallaan. Minulla oli muutama päivä aikaa ennen vaihtoviikkoa tutustua paikkaan, ja sen vietinkin luonnosta nauttien ja poluilla kulkien.  

Pitkospuut suon yli.

Vaihdon tunnelmia 

Minut otettiin lämpimästi vastaan esitellen kirjaston tiloja sekä kunkin työntekijän työnkuvia. Jo tässä vaiheessa minulle tuli ilmi, millaisia moniosaajia pienen kirjaston työntekijät ovat. 

Sain ensimmäisen päivän tehtäväksi katsella kirjastoa ”mystery shopping”- tyylisesti. Mielikuvaksi minulle tuli mukavan kotoisa ja kutsuva ympäristö. Oli mielenkiintoista keskustella huomioistani kirjaston väen kanssa. 

Kirjahyllyjä ja kirjoja.

Toisen päivän tehtäväksi sain suunnitella 5-luokkalaisille tiedonhaun tehtävän. Tämä oli itselle mieluinen haaste, koska oma työnkuva painottuu enemmän ikäihmisiin, niin nyt pääsin toteuttamaan ihan uutta juttua. Jälkikäteen kuulin, että koululaiset olivat tehneet tehtävän kirjastovierailullaan.  

Pääsin päivän aikana myös tutustumaan Sallan historiaan vierailemalla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa. Se vasta olikin mielenkiintoinen paikka! 

Kolmatta päivää olin odottanut erityisen innolla, koska silloin pääsin mukaan LukuWoorti-monipalveluauton mukaan viemään Kirjat Kotiin-kirjakasseja sallalaisten koteihin. Päivämme reitillä oli neljä eri paikkaa, missä odotettiin kerran kuussa tuotavaa luettavaa. Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä ja se konkretisoitui ajaessamme kodista toiseen.  Reitin viimeisessä paikassa meidät toivotettiin tervetulleeksi kahville ja kampanisulle. Oli mukava kuulla asiakkaiden ajatuksia tästä kirjaston palvelusta. Hienoa maksutonta palvelua kaikille kuntalaisille ja samalla saa tarpeen mukaan myös esimerkiksi digineuvontaa tai tulostuspalvelua.  

Toinen viikon kohokohdista oli osallistuminen kirjaston lukupiiriin. Omassa työssäni olen yksi Kirjavirkut-lukupiirin vetäjistä, joten oli hienoa päästä näkemään millainen tapaaminen Sallan lukupiiriläisillä oli. Tämän kerran keskusteltava kirja oli Gaile Parkin Kigalin kakkukauppa. Olin myös ehtinyt lukemaan kirjan viikon aikana, niin oli mukava päästä osallistumaan ajatusten vaihtoon. 

Viimeisenä päivänä sain tehdä työntekijävaihdon tunnelmista some-päivityksen, koota kirjanäyttelyn sekä etsiä kirjaston oman geokätkön. 

Ajatuksia viikosta 

Viikon aikana näin ja koin paljon. Mukaani sain myös ajatuksia omaa työtäni ajatellen. 

Käteeni viikosta jäi ehkä kuitenkin vahvimpana tunne omasta onnistumisesta, itsenä haastamisesta ja rohkeudesta lähtöön. Siitä, että jos haaveilee jostain, niin toteuttaa sen.  

Haluan myös viedä rohkaisua työyhteisööni siitä, että välillä voi uskaltaa rikkoa omia rutiineja ja tutustua muuhun työympäristöön.  

Iso kiitos kirjaston välittömälle ja vieraanvaraiselle henkilökunnalle! Alusta asti minulla oli tervetullut olo, ja viikon aikana tunsin olevani osa samaa työporukkaa.  

Heli