Ihanko me nyt oikeasti ”vain kohtaamme” nuoria täällä koko illan? Ideoita Sellon kirjastosta omaan työhön

Olin Sellon kirjastossa työntekijävierailulla kaksi iltavuoroa syyskuussa 2026. Sellon kirjasto valikoitui vierailuni kohteeksi siksi, että siellä sijaitsee erityinen nuorille suunnattu tila nimeltä Pointti. Minulle kuuluu nuorten vapaa-ajan toiminnan kehittäminen Vantaan kirjastossa, joten Pointti oli kiinnostava kohde.

Saavuin paikalle Selloon etuajassa. En tuntenut Selloa juuri ollenkaan, joten hortoilin ensin lastenosastolle, josta minut ohjattiin Pointtiin. Pointissa pidetään päivittäin iltavuoron alkaessa kokous. Pointissa minut otettiin lämpimästi vastaan ja heti löytyikin Heidi, jonka kanssa minun oli tarkoitus kulkea ensimmäinen päivä. Vuoro alkoi palaverilla, jossa pääsin esittelemään itseni ja tapaamaan muut sinä päivänä töissä olevat työntekijät. Palaverin jälkeen Heidi piti minulle kierroksen kirjastossa. Ihastelin Sellon valtavia tiloja ja kyselin kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.

Työskentelimme yhden pätkän Lastenmaalla lastenosastolla. Siellä minua kiinnosti etenkin se, miten koululaiset toimivat kirjastossa, mitä he tekivät ja millaisia sääntöjä lapsille lastenosastolla on. Koululaisia saapui klo 13 jälkeen paikalle. Oli mukava seurata, kuinka sujuvasti kaikki sujui lasten ja työntekijöiden välillä. Lapset olivat selvästi vakiasiakkaita ja tiesivät kuinka toimia. Pelihuone ja pöytäkoneet varattiin nopeasti.

Loppuillan vietin Pointti–nuortenosastolla. Pointti on ainutlaatuinen paikka, jossa yhdistyy kirjasto ja nuorisotila. Paikalla on aina nuorisotyöntekijöitä ja kirjaston työntekijöitä. Nuoria Pointissa käy illan aikana noin 100. Olin ällikällä lyöty siitä lämpimästä ja rauhallisesta tunnelmasta, joka tilassa vallitsi. Olen itse tottunut siihen, että kirjastotyössä tehdään aina perinteistä kirjastoasiakaspalvelua ja hyllytetään ja hoidetaan logistiikkaa. Pointissa hyllytys ja logistiikka hoidetaan aina aamupäivän aikana. Ihanko me nyt oikeasti ”vain kohtaamme” nuoria täällä koko illan? Koulutan itse kirjastolaisia nuorten kohtaamisesta, mutta silti tämä oli jotain eriskummallista ja ainutlaatuisen hienoa. Kävin juttelemassa paljon nuorille ja kyselemässä heiltä, että mikä heidän mielestään on parasta Pointissa ja käyvätkö he siellä joka päivä. Osa piipahtaa harvemmin ja jotkut viettävät siellä aikaa päivittäin.

Sain tehdä myös perinteistä kirjastotyötä, sillä usea nuori tai nuoren vanhempi tuli etsimään koulutehtävää varten kirjoja. Tämä Espoon yläkoulun kirjalista tuli nopeasti tutuksi. Mielestäni upeaa Pointissa on se, että vaikka tila on muuten nuorisotilankaltainen pelivekottimineen ja säkkituoleineen, on siellä runsaasti nuortenkirjoja esillä näyttelyissä ja hyllyissä. Onhan se siis kirjasto! Pelilaitteet ja kirjat asustavat tilassa sulassa sovussa.

Tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt hyvällä tavalla. Ongelmia nuorten kanssa ei ollut, mikä on kirjastolaisten ja nuorisotyöntekijöiden vuosien määrätietoisen työn tulos. Yhteisiä käytänteitä on hiottu ja jokainen tekee oman osansa nuorten laadukkaassa kohtaamisessa ja säännöistä kiinni pitämisessä.

Vietin myös seuraavan iltavuoron Pointissa. Haastattelin epävirallisesti työntekijöitä ja kyselin kaikkea mahdollista heidän käytänteistään ja kokemuksistaan. Lueskelin heidän ohjeistuksiaan ja sain tutustua vuosikelloon. Illalla tutustuin jälleen nuoriin ja tarkkailin työntekijöiden tekemistä ihailevalla silmällä. Saan hyviä vinkkejä, joita viedä omaan kirjastooni. Tiedän, että noin vain ei uusia Pointteja perusteta sinne tänne, mutta sain silti roppakaupalla hyviä ideoita omaan työhöni mukaan viemisiksi. Tärkeintä kaikessa on, että toivotamme nuoret tervetulleeksi kirjastoon joka päivä. Kuten eräskin ”Legendaksi” nimetty työntekijä useaan kertaan Pointissa nuorille iloisella äänellä toivotti: ”Oikein hyvää päivää sinulle, miten koulupäivä meni? Tervetuloa!”

Elisa