Hankkeet esille: Noora Laitinen ja Sana haltuun
Hankkeet esille! -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastojen hankkeita ja niitä toteuttavia henkilöitä. Tavoitteena on tuoda alueen hankkeita näkyvämmin yleiseen tietoisuuteen, esitellä toimivia käytänteitä ja välttää kaksinkertaisen työn tekemistä eri kirjastoissa. Tällä kertaa tutustumme Noora Laitiseen Tuusulan kunnankirjastosta.
Kuka olet, missä työskentelet ja mikä on työnkuvasi?
Olen Noora Laitinen ja työskentelen Tuusulan kirjastossa projektikoordinaattorina lukutaitohankkeessa. Olen aikaisemminkin tehnyt lukutaitotyötä, mutta tämän hankkeen myötä olen ensimmäistä kertaa kirjastossa töissä.
Mikä on hankkeesi nimi ja mitä siinä tehdään?
Hankkeeni nimi on Sana haltuun ja se on aikuisille työttömille suunnattu luku- ja kirjoitustaitohanke. Sana haltuun on Tuusulan kirjaston ja työllisyyspalveluiden yhteishanke. Hankkeen tarkoitus on kannustaa osallistujia lukemaan ja kirjoittamaan. Hyödynnän työssäni luovia työskentelytapoja, kuten sanataidetta ja draamakasvatusta. Ohjaan viikoittaisia sanataidetyöpajoja Tuusulan työllisyyspalveluiden Starttipajalla, jossa työskentelen yhdessä 16–29-vuotiaiden nuorten aikuisten kanssa. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen Tuusulan työtoimintakeskuksessa ohjaan sanataidetyöpajojen lisäksi myös lukupiiriä.
Hanke tarjoaa osallistujille luku- ja kirjoitustaitotyön sivutuotteena myös kulttuurikasvatusta, joka kulkee kirjoittamisen ja lukemisen rinnalla. Olemme viime syksyn ja talven aikana vierailleet Helsingin kirjamessuilla, Järvenpään taidemuseossa sekä viettäneet pikkujouluaamiaista musiikin ja kirja-aiheisen mentalismiesityksen siivittämänä. Mielestäni on tärkeää, että omakohtaisen luku- ja kirjoitustaidon tarkastelun lisäksi hahmotamme kokonaisuuksia ja osaamme asettaa lukemamme ja lukukokemuksemme osaksi ympäristöämme. Luimme esimerkiksi työtoimintakeskuksen lukupiirissä Johanna Venhon kirjan Ensimmäinen nainen, joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Keväällä suunnitelmissa onkin vierailla ryhmän kanssa Tamminiemessä ja palata näin lukukokemukseen ja kirjan yhteen tapahtumapaikkaan.
Mikä on päällimmäinen fiilis tähän asti? Onko jokin asia yllättänyt?
Nautin suuresti nykyisestä työstäni ja parasta siinä on erilaisten ihmisten kohtaaminen ja yhdessä oppiminen. Koen, että teen tärkeää työtä, jossa voin yhdistellä aikaisemmin oppimaani, mutta myös oppia koko ajan uutta. Ihmisen kohtaaminen, edessä aukeava mielenkiintoinen keskustelu tai se, että ihminen kokee tulevansa kuulluksi ovat tässä ajassa tärkeitä asioita.
Viimeksi tällä viikolla yllätyin, kun huomasin, miten joskus harjoitus ja kirjoittaja kohtaavat niin, että inspiraatio iskee ja yhtäkkiä tekstiä syntyy kuin itsestään. Sama pätee lukemiseen: Kun oikea kirja löytää oikean lukijan, syntyy täydellinen liitto.
Mikä hankkeeseen liittyvä konsepti olisi helposti kopioitavissa toiseen kirjastoon?
Suosittelen kaikkia kirjastoja olemaan yhteydessä paikallisiin työtoimintakeskuksiin ja tekemään yhteistyötä kaupungin tai kunnan työllisyyspalveluiden kanssa. Kirjastojen palvelut eivät välttämättä ole kaikille tuttuja, ja jo kirjastokortin hankkimisesta kannattaa tehdä mahdollisimman vaivatonta. Työttömille suunnatut lukupiirit ja erilaiset sanataidetyöpajat ovat loistavia tilaisuuksia kohdata toinen ja jakaa ajatuksia erilaisten teemojen ja aiheiden ympärillä. Näkisin, että tämän kaltaiselle toiminnalle voisi olla paljon kysyntää. Kirjoittamisen avulla jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.
Mikä on salainen supertaitosi, josta on hankkeen toteutuksessa hyötyä?
Olen asunut vuosia Italiassa ja vuodet saapasmaassa ovat opettaneet suhtautumaan rennosti muuttuviin ja yllättäviin tilanteisiin. Asiat harvoin toteutuvat täysin suunnitellusti. Olen siis taitava keksimään lennosta vaihtoehtoja muuttuville suunnitelmille, kai tätä voi myös ongelmanratkaisutaidoksi tai improvisoinniksi kutsua.