Arjen sankareita Uudellamaalla: Sonja Peschkow
Arjen sankareita -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastolaisia ja avataan heidän arkeaan omassa kirjastossaan. Tällä kertaa tutustumme kirjastopedagogi Sonja Peschkowiin Espoon kaupunginkirjastosta.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Sonja Peschkow, kirjastopedagogi Espoon kaupunginkirjastosta ja JUKO ry:n pääluottamusmies sekä varapääluottamusmies Espoon kaupungilla.
Miten olet päätynyt kirjastoalalle?
Olin opiskeluaikanani (pääaineena ekologia ja evoluutiobiologia) Helsingin yliopistolla aktiivinen tosi moneen suuntaan, joten opiskelut venähtivät ja opintotukikuukaudet loppuivat, oli siis saatava töitä. Ystäväni Heidi Malmström (työskennellyt 40 v Espoon kirjastossa) kehotti hakemaan tuntitöitä kirjastosta. Sain niitä ja kolmen kuukauden päästä täysiaikaisen sijaisuuden. Kun Helsingin yliopiston silloinen täydennyskoulutuskeskus järjesti kirjastossa työskenteleville epäpäteville pätevöitymiskoulutuksen silloisen esihenkilöni aloitteesta hain koulutukseen. Ehtona oli alempi korkeakoulututkinto. Minulta puuttui siitä kanditutkielma, jonka kiireellä tein yhden joulun aikana. Pääsin koulutukseen ja pätevöidyin. Myöhemmin suoritin myös maisteritutkinnon biologiasta.
Työskentelet tällä hetkellä suurimman osan työajasta luottamusmiehenä. Milloin kannattaa ottaa yhteyttä luottamusmieheen?
Luottamusmieheen kannattaa ottaa aina yhteyttä, jos jokin asia työehtoihin tai palkkaan askarruttaa. Yhteyttä kannattaa ottaa myös silloin, jos ei ole varma onko kyseessä työehto- vai työturvallisuusasia. Luottamusmies kyllä ohjaa oikean henkilön puoleen. Luottamusmieheen voi ottaa myös yhteyttä, jos haluaisi yleisesti muutoksia työehtosopimukseen, esim. joku voi pitää epäreiluna, että toinen saa 50-vuotispäivästä vapaan, mutta toinen taas ei saa, koska syntymäpäivä osuu viikonlopulle. Luottamusmiehet välittävät tietoa eteenpäin työehtosopimusneuvottelijoille. Aina siis jos mieleen juolahtaa ajatuskin, että pitäisi ottaa yhteyttä, niin kannattaa. Mikään asia ei ole niin merkityksetön, etteikö asiaa voisi yhdessä pohtia.
Millaisena näet kirjastotyön tulevaisuuden?
Näen kirjaston tulevaisuuden siinä mielessä hyvänä, että en ole huolissani työn loppumisesta. Kirjaston ensisijainen tehtävä lukutaidon tukeminen on valitettavasti edelleenkin todella tarpeen ja tarve on jopa lisääntynyt viime vuosina. Lukutaito on rapautumassa (sen muuten huomaan jopa luottamusmiehenä, sillä useimmat väärinkäsitykset syntyvät luetun ymmärtämisen puutteista). Osaltaan huonon luetun ymmärtämisen ja somessa liikkuvan mis-/disinformaation vuoksi lähdekriittisyyden vaaliminen on entistä tärkeämpää. Kirjastolla on jatkossakin paljon annettavaa mm. näiden osalta. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä kirjastotyö on myös aina vain tärkeämpää sekä kirjastojen säilyttäminen kaikille ja kaikenikäisille avoimina paikkoina. Haasteena on että tulevaisuudessakin ymmärrettäisiin kuinka tärkeää on kouluttaa kirjastohenkilökuntaa ja erityisesti kirjastotyöhön. Toivon, että kirjastolaiset ymmärtäisivät arvostaa jatkossakin kirjastoseuran ja ammattijärjestöjen tärkeää työtä ammatillisuuden vaalimisessa. Arvostusta voi osoittaa jäsenyydellään, sillä jäsenmäärät varmistavat neuvotteluvoiman.
Kerro jokin hauska sattumus kirjastourasi varrelta.
Sattumuksia toki riittää, monia tosi liikuttavia, mutta hauskoja ei varsinaisesti. Sitten mieleeni tuli ehkä pikemminkin outo sattumus, mutta minua asia aikoinaan huvitti. Työskentelin silloin Viherlaakson kirjastossa, joka on myös omatoimikirjasto. Kerran viikonlopun jälkeen minut kutsuttiin ihmettelemään outoa materiaalia kiedottuna ikkunalaudan säleen ympärille. Määritin materiaalin todennäköisesti boa-käärmeen nahaksi. Valvontakameroista sain selville, miten nahka oli sinne päätynyt. Velmusti hymyilevä nuori mies saapui kirjastoon lauantai-iltapäivällä ja paineli ko. ikkunalaudan luokse ja asetteli nahan huolellisesti ko. paikkaan. Poistin hienosti asetellun nahan, koska käärmeissä voi olla salmonellaa, tuskin tässä tapauksessa, mutta kuitenkin.
Kenet haluat haastaa mukaan seuraavaksi arjen sankariksi ja mitä haluaisit kysyä häneltä?
Haluaisin nostaa esille nuorten kirjastotyön sankareita. Gani Neziri on Kosovon albaaneita, historianopettaja, joka perheineen pakeni kansanmurhaa. Hän on työskennellyt 20 vuotta Sellon nuortenosastolla. Hänen positiivinen viisautensa valloittaa niin nuoret kuin vanhemmatkin. Hän on muuttanut monen nuoren suuntaa parempaan päin. Jotkut kutsuvatkin häntä legendaksi. Häneltä haluaisin kysyä, mistä hän ammentaa jaksamisensa nuorten kanssa työskentelyyn vaikka rankkojakin tilanteita tulee? Millaisena hän näkee nuorten tulevaisuuden Suomessa? Mitä kirjasto tekee ja voi tehdä nuorten eteen nyt ja tulevaisuudessa?
