Arjen sankareita Uudellamaalla: Liisa Uimonen
Arjen sankareita -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastolaisia ja avataan heidän arkeaan omassa kirjastossaan. Tällä kertaa tutustumme Liisa Uimoseen, joka työskentelee Itäkeskuksen kirjastossa Helsingissä.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Liisa Uimonen ja toimin tätä nykyä kirjastonhoitajana Itäkeskuksen kirjastossa. Työnkuvaani kuuluu aikuisten lukemisen ja monilukutaidon edistäminen muun muassa tapahtumien ja monikanavaisen vinkkauksen muodossa osana Helsingin itäisen palvelualueen sisältötiimiä, jonka vetäjä olen tällä hetkellä. Oma erityisalueeni on ympäristö- ja ilmastoaiheista kirjallisuutta kokoavat Helsingin kirjastojen ekohyllyt, jotka olen alkujaan koonnut Helsingin yhteisistä kokoelmista ja jota nyt jatkokehitän yhdessä kollegojen kanssa. Lisäksi olen yksi koordinaattoreista keväällä alkaneessa Kirjastosta aktivistiksi –kampanjassa, jossa kannustamme ihmisiä ympäristötoimintaan yhdessä järjestöjen kanssa kymmenkohtaisen Aktivistidiplomin avulla.
Miten olet päätynyt kirjastoon töihin?
Olen valmistunut aikoinaan filosofian maisteriksi ympäristönsuojelutieteestä ja opintojen jälkeen toimin lähinnä ympäristö- ja kehitysjärjestöissä luottamustehtävissä ja aktiivina. Toimeentulo muodostui peruspäivärahasta ja satunnaisista tapahtumakoordinaattorien tehtävistä. Epävarmuuteen kyllästyneenä käännyin alle 30-vuotiaille suunnatun Ohjaamo-palvelun puoleen, ja kuulin siellä palkkatukityömahdollisuuksista kirjastoissa. Aloitettuani Tapanilan kirjastossa työllistettynä kirjastovirkailijana keväällä 2017 opin nopeasti, että tätä minun kuuluukin tehdä. Opiskelin kirjastoalan täydennysopinnot sijaisuuksien ohessa, ja minut vakinaistettiin alkuvuodesta 2021. Suuri kiitos luottamuksesta minun on osoitettava Tapanilan, Suutarilan ja Pukinmäen kirjastonjohtajalle Tarja Vuorinteelle.
Mikä on parasta kirjastotyössä?
Parasta on vahva kokemus siitä, että saa tehdä merkityksellistä työtä. Kirjasto on niitä harvoja epäkaupallisia tiloja, joissa kaikki ovat yhdenvertaisia. Samaan aikaan kirjaston tehtävät ovat vahvasti sidoksissa demokratian, sananvapauden ja monilukutaidon edistämiseen, eli työ on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Kirjastot myös mahdollistavat yhteen tulemisen, uuden oppimisen ja ihan vain viihtymisen, niin tiloissaan kuin kirjallisuuden ja muiden sisältöjen parissa. Mistä tässä ei vanha aktivisti innostuisi?
Konkreettisemmin ilmaistuna itse nautin erityisesti työstä, jossa sisältöjen avaaminen ja lukemiseen innostaminen yhdistyvät aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen. Ekohyllyt, ilmastolukupiirit, yhteiskunnallisia teemoja käsittelevät kirjailijakiertueet ja Kirjastosta aktivistiksi –kampanjan tapahtumat ovat tästä esimerkkejä. On mahtavaa, että olen päässyt kirjastossa kokeilemaan ja kehittämään tällaista.
Entäs haastavinta?
Mahdollisuuksia on loputtomasti mutta työaikaa rajallisesti. Oma lukeminen on myös olennaista työssä menestymiselle, mutta sille on niukasti työaikaa.
Kerro jokin hauska sattumus kirjastourasi varrelta.
Koululaisena vietin kavereiden kanssa lukemattomia iltapäiviä Itäkeskuksen kirjastossa, ja lukiossa opiskelin täällä ylioppilaskirjoituksiin. Joskus lapsena tuumailin, että minusta tulee sitten isona kirjastonhoitaja. Jokusen mutkan kautta niin lopulta kävikin – ja löysin itseni jälleen Itäkeskuksen kirjastosta.
Kenet haluat haastaa mukaan seuraavaksi Arjen sankariksi ja mitä haluaisit kysyä häneltä?
Heitän pallon seuraavaksi Espoon kaupunginkirjaston kirjastopedagogi Sonja Peschkow’lle, joka työnsä ohessa puolustaa myös kirjastotyöntekijöiden oikeuksia. Häneltä kysyisin, millaisena hän näkee kirjastotyön tulevaisuuden.
