Arjen sankareita Uudellamaalla: Carola Sundström
Arjen sankareita -sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastolaisia ja avataan heidän arkeaan omassa kirjastossaan. Tällä kertaa tutustumme Carola Sundströmiin Kirkkonummen kirjastosta.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Carola Sundström ja työskentelen aikuistenosaston osastopäällikkönä Kirkkonummen pääkirjastossa. Tiiminjohtajana siis varmistan, että aikuistenosaston ja lainausosaston palvelut toimivat.
Miltä näyttää tuiki tavallinen työpäiväsi (jos sellaisia on)?
Aamuvuoron tykkään aloittaa hyllyttämällä kirjoja, siistimällä edellisillan jälkiä ja laittamalla näyttelypöydille uusia, ajankohtaisia kirjoja. Teen myös paljon asiakaspalvelua. Se on mielestäni tärkeintä työtä mitä teemme, olla asiakkaiden saavutettavissa. Lisäksi minulla on joka päivä aikaa ns. omille töilleni: työvuorolistojen tekoon, ruotsinkielisten kirjojen tilaamiseen, kokoelmatyöhön, ryhmien vetämiseen, kokouksiin jne. Työpäiväni ovat siis hyvin vaihtelevia, ja arvostan sitä että jokainen päivä on erilainen.
Työskentelet uudessa kirjastotalo Fyyrissä, joka on saanut useita palkintoja arkkitehtuuristaan ja herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Mikä on parasta Fyyrissä?
Olen onnekas, kun saan työskennellä näin kauniissa kirjastossa ja viettää suuren osan työpäivästäni Fyyrin vaikuttavassa kirjasalissa. Parasta Fyyrissä on arkkitehtuurin lisäksi kävijöiden reaktiot heidän tullessaan sisään ja heidän kiinnostuksensa taloa kohtaan, sekä tietysti kaikki uudet kollegamme.
Fyyrissä on monta toimijaa saman katon alla. Kuinka yhteistyö on sujunut?
Mielestäni yhteistyö uusien kollegoiden eli nuorisotyöntekijöiden sekä asukaspuiston ja musiikkiopiston henkilökunnan kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Meillä on tietenkin joskus erilaisia näkemyksiä asioista, mutta toistaiseksi olemme onnistuneet päätymään toimiviin ratkaisuihin. Toki on haastavaa, että keskellä kirjastoa on avoin nuorisotila.
Kerro jotain hauskaa kirjastourasi varrelta.
Olen todella iloinen, että olen saanut työskennellä näin pitkään kirjastossa, ja matkan varrella on toki sattunut yhtä ja toista. Omat puutteet ja väärinkäsitykset ovat usein aiheuttaneet myös hauskoja tilanteita. Sattuipa juuri ennen pääsiäistä, että uutta kampaustani kehuttiin. Minulla on melkein kaksikymmentä vuotta ollut pitkä tukka, jonka nyt leikkautin samaan tyyliin kuin se oli 20 vuotta sitten. On hauskaa, kun asiakkaat kertovat muistavansa, että minulla on ollut sama kampaus aiemminkin. Ehkä se on merkki siitä, että olen ollut liian kauan töissä samassa paikassa, mutta se tuntuu myös kivalta.
