Viikko Karkkilan kirjastossa – matkakertomuksia ja uusia oivalluksia

Toukokuun loppu tarjosi minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden vierailla Karkkilan kirjastossa viikon mittaisen työntekijävierailun aikana. Helsinkiläisenä kaupunkilaisena odotin innolla tutustumista pienemmän kaupungin kirjastokulttuuriin – ja odotukseni ylittyivät moninkertaisesti.

Karkkila tekee yhteistyötä Vihdin ja Lohjan kirjastojen kanssa Lukki-kirjastokimpan puitteissa. Kuulin, että viime vuonna Karkkilan kirjasto koki tulipalon, mutta nyt se on kunnostettu ja avattu uudelleen. Tämä teki vierailustani entistäkin merkityksellisemmän.

Ensimmäinen päiväni Karkkilassa osui todella erityiseen hetkeen: Lukki-kirjastokimppa vietti 20-vuotisjuhlavuottaan. Klo 15-18 kaupunkilaiset oli kutsuttu kahville ja pullalle, ja tunnelma oli lämminhenkinen ja juhlava. Ennen juhlan alkua ehdin tutustua itse kirjastoon ja sen tiloihin.

Ensivaikutelmani oli välittömästi positiivinen. Kirjasto oli kaunis ja viihtyisä, ja sisustuksessa kiinnitin huomiota harkittuihin yksityiskohtiin: kukkaruukut hyllyjen päällä toivat raikkautta ja väriä tilaan, ja mukavat tuolit kutsuivat viipymään.

Karkkilan kirjaston kokoelmat ylittivät odotukseni monelta osin. Selkokirjoja oli runsaasti – jopa enemmän kuin Itäkeskuksen kirjastossa. Tämä kertoo kirjaston sitoutumisesta saavutettavuuteen ja kaikkien lukijoiden palvelemiseen.

Äänikirjoja ja elokuvia oli valtavasti, ja yllätyksenä näin jopa Celian äänikirja-CD:itä, joita en ollut aiemmin nähnyt muualla. Tietyiltä osin kokoelma vaikutti jopa laajemmalta kuin omassa kirjastossamme.

Erityisen mielenkiintoinen oli Karkkila-hylly, josta löytyi paikallisten kirjailijoiden teoksia sekä kirjoja Karkkilan historiasta ja kulttuurista. Hannu Niklanderin kirjoja oli useita, ja onnistuin myöhemmin tapaamaan hänet henkilökohtaisesti juhlassa. Keskustelimme matkakertomuksista, ja hän suositteli Georg August Wallinin teoksia – se oli todella hieno hetki.

Tosin huomasin, että monikielisten kirjojen tarjonta oli vielä melko rajallista, vaikka kaupungissa asuu noin 750 vieraskielistä henkilöä. Tässä olisi kehittämisen varaa.

Ennen matkaani ainoa tuttu nimi Karkkilasta oli Aki Kaurismäki, jonka kaikki elokuvat olen katsonut ja joista pidän todella paljon. Oli siis uskomatonta, että lounastauolla törmäsin häneen sattumalta paikallisessa ravintolassa! Pyysin saada ottaa kuvan hänen kanssaan, ja hän suostui ilomielin. Se oli ikimuistoinen hetki.

Osallistuin henkilökunnan sisäiseen kokoukseen. Oli kiinnostavaa vertailla toimintatapoja Helsingin ja Karkkilan välillä. Heti sen jälkeen seurasi toinen kokous, jossa olivat mukana kirjaston henkilökunnan lisäksi Karkkilan kotoutumispalvelun edustajat. Keskustelimme Stoan Kotoutumishankkeen roolista kirjastossa ja pohdimme vastaavan toiminnan kehittämistä Karkkilassa. Tunnelma oli lämmin ja yhteistyöhakuinen.

Kirjastossa oli esillä pienoismalli Karkkilan ensimmäisestä kirjastosta, joka oli arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema. Museo käy kirjastossa-näyttely esittelee paikallismuseon esineistöä, mikä toi tilaan oman kulttuurillisen lisänsä. Käytännön puolella keskustelimme kaukolainoista, uusien kirjojen kokoelmaan ottamisesta sekä siitä, miten henkilökunta itse tekee kirjatarrat, genremääritykset ja muovitukset. Oli hyödyllistä nähdä nämä vaiheet käytännössä.

Yksi viikon kohokohdista oli arabian- ja kurdinkielinen satutunti, jossa sama satu luettiin samanaikaisesti myös suomeksi. Oli hienoa nähdä lapsia kuuntelemassa, ja kiitos kirjastolle tapahtuman järjestämisestä ja mainostamisesta.

Karkkilan vieraanvaraisuus ylitti kaikki odotukseni. Kirjaston johtaja Mila kutsui minut kotiinsa illalliselle perheensä kanssa – se oli todella ihana ja mukava ilta, joka jäi mieleen erityisen lämpimänä muistona.

Karkkilan kirjasto järjestää lyhytelokuvatyöpajan, jossa osallistujat saavat hyvää ohjausta elokuvantekemisestä ja lopuksi heidän elokuvansa esitetään julkisesti. Toivoin, että olisin karkkilalainen ja voisin osallistua tähän työpajaan lyhytelokuvan tekemiseen! Tällainen luova toiminta on todella arvokasta yhteisön kannalta.

Kiinnitin huomiota myös käytännöllisiin ratkaisuihin, kuten palautusluukku, joka mahdollistaa kirjojen palauttamisen milloin tahansa. Tällainen asiakaslähtöisyys on tärkeää.

Kirjastolaiset ehtivät tekemään niin paljon merkityksellistä työtä. Heillä on runsaasti yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa, että viikko ei riittänyt tutustumaan kaikkeen, mitä he tekevät.

Karkkilan kirjasto tarjosi minulle unohtumattoman kokemuksen, uusia näkökulmia ja inspiroivia kohtaamisia. Viikko osoitti, että riippumatta kirjaston koosta, sydämellä ja sitoutuneella henkilökunnalla voi luoda jotain todella erityistä.

Kiitos Karkkila! Koko henkilökunta oli todella mukavaa ja ystävällistä. Toivottavasti nähdään Helsingissä pian!

Aram Jalal, Itäkeskuksen kirjasto