Opintomatkalla Tanskassa – rohkeiden kirjastovisioiden maassa

Osallistuin Aluehallintoviraston järjestämälle opintomatkalle Tanskaan 5.-8.9.2023. AVI:n järjestämänä ulkomaille suuntautuvia kirjastoalan matkoja oli järjestetty viimeksi vuonna 2019, joten kisa oli tiukka, ketkä pääsivät matkaan. Loppujen lopuksi kahdelle identtiselle matkalle seuloutui mukaan yhteensä 32 yleisten kirjastojen työntekijää ympäri Suomen. Teemoina opintomatkalla olivat osallisuus, saavutettavuus, kirjastotilan käyttö, omatoimisuus, tapahtumat, palvelut lapsille, nuorille ja perheille, lukemisen edistäminen ja kirjastonkäyttö koronan jälkeen. Kolmen päivän aikana ehdittiin tutustua yhteensä 10 kirjastoon, jotka olivat kaikki omalla tavallaan erilaisia.

Ensimmäinen vierailukohde oli Blågårdens bibliotek, joka kuuluu Kööpenhaminan kirjastoihin. Huomiota herätti heti kirjastosaliin astuessa kirjakauppatyylinen esillepano näyttelyissä ja väljät hyllyt. Yllätyksenä tuli se, että kirjastossa on asiakaspalvelua vain kolme tuntia päivässä. Suomalaisen kirjastotasa-arvon kannattajan korvaan oudolta kuulosti myös se, että koululuokkien kirjastokortti on maksullinen. Paikallispolitiikan suuri vaikutus kirjastopalveluihin alkoi selvetä jo ensimmäisessä kohteessa.

Vuonna 2018 valmistuneessa Tingbjergin kirjastossa hämmennystä aiheutti arkkitehtuuri. Rakennuksen kapein seinä oli ”sylin levyinen”. Saman katon alla yhdistyvät kirjasto, kulttuuritalo, kokoustilat, paja, kahvila sekä konsertti- ja teatterisali. Termit yhteisö ja yhteisöllisyys toistuivat esittelijän puheessa useasti. 90 % kirjaston lainoista muodostuu lasten lainoista eli kouluyhteistyö on palveluiden tärkeimpiä muotoja ja sitä myös räätälöidään eri luokille sopivaksi. Arkkitehtuurisesti huomiota herättävä rakennus ei ehkä ollut saavutettavuuden kannalta sieltä parhaimmasta päästä: paljon ahtaita nurkkia ja portaita. Kummastusta aiheuttivat myös ”taivashyllyt”, jotka ylsivät kattoon asti. Visuaalisesti näyttävät värein järjestetyt hyllyt tuntuivat olevan enemmän sisustuselementtejä kuin lukemiseen tarkoitettuja.

Keskiviikkopäivän kolmas vierailukohde Lyngby bibliotek innosti laajalla valikoimallaan ja personoiduilla palveluillaan. Tärkein päämäärä kaikessa toiminnassa on saada alueen asukkaat lukemaan mahdollisimman paljon. Kirjastossa oli laadittu myös henkilökunnalle ohjeet asiakkaiden kohtaamiseen ja hyvän tunnelman luomiseen. Lukuvinkkejä voi tilata elektronisen palvelun kautta, mutta niitä toimittaa jatkossa aina sama tuttu henkilö. Kirjastotilassa on näkyvillä digitaalinen laskuri, joka kertoo, kuinka monta kirjaa ja muuta materiaalia on lainattu vuoden aikana. Tämä on kuulemma johtanut jopa lainauskilpailuun koululuokkien kesken. Lyngbyssä hurmasivat myös selkeät, isofonttiset opasteet. Koskettavinta oli näyttely sananparsista, joita oli kerätty kuvaamaan korona-aikaa. (Tanskan kieltä muuten ymmärtää aika hyvin luettuna, jos taitaa ruotsin kieltä. Puhuttu tanska on taas ihan eri juttu.)

Torstaiaamuna lähdettiin kohti Roskildea, josta tulee itselläni ensimmäisenä mieleen vuosittaiset musiikkifestivaalit. Rento tunnelma vallitsi kirjastossa, jossa pyritään kuuntelemaan alueen tarpeita. Roskildessa asuu korkeasti kouluttautunutta väkeä, joille kulttuuripalvelujen käyttö on osa arkea. Kirjastotilassa hurmasivat pysyvästi rockmuseosta lainassa oleva stage ja sen edessä aina valmiina oleva tapahtumatila. Lastenosasto oli uusittu vastikään ja siellä oli monenlaisia rakennuskomplekseja, joissa lukea ja leikkiä. Kuvakirjat oli järjestetty 35 eri aiheen mukaan. Muutoksessa oli osallistettu vahvasti alueen päiväkoteja, perheitä ja kouluja haastattelujen avulla. Haluttiin toki tietää, mitä kirjaston palveluilta halutaan, mutta kysyttiin myös, missä perheet nyt jo käyvät vapaa-ajalla ja miksi. Aineistojen uudelleen organisoinnin ja tilan muutostöiden myötä lastenosaston lainausluvut olivat nousseet 35 %. Aikuisten osaston palveluita personaalisella ja innostavalla tavalla esitellyt Susan kertoi, että kirjaston tapahtumiin on luvallista tuoda myös omat viinit, ongelmia tämä ei ole koskaan aiheuttanut. Karaokeillat tosin saattavat vähän enemmän riitasointuisia. Roskilden vahva osallistaminen näkyi myös kaupungin torilla, jonne oli pystytetty kirjanvaihtopiste ja unelmakysely.

Roskilden kirjastoihin kuuluu myös Viby bibliotek ja sen vuonna 2021 valmistunut kirjastotalo Cosmos. Saman katon alta löytyvät niin kirjaston palvelut, kulttuuritalo, kansalaisen lupapalvelut ja paikallisarkisto. 250 kuntalaista on osallistunut rakennuksen ja palveluiden suunnitteluun ja yhteistyö järjestöjen ja muiden vapaaehtoistoimijoiden kanssa jatkuu edelleen. Yhteinen koko kylän kokoontumistila on ollut tarpeen varsinkin korona-ajan rajoitteiden jälkeen. Jatkuva kehittäminen ja vuoropuhelu on osa perustoimintaa. Uusia asiakkaita ja käyttäjiä houkutellaan koko talon palveluiden voimin. Lastenosastolta löytyi taas perinteinen lukumökki, jonne piiloutua lueskelemaan. Arkkitehtuurinen ulkomuoto oli kolmiteräinen.  

Torstain ohjelmaan kuului kokonaista neljä kirjastoa, joista kaksi kuuluivat Lejren kirjastoihin. Osted Kombibliotek on uunituore yleisen ja koulukirjaston yhdistelmä, joka sijaitsee koulun yhteydessä. Pääsisäänkäynnin jälkeen ensimmäisenä tulivat vastaan massiiviset portaat, joita käytetään myös tapahtumien yhteydessä. Yläkerrasta löytyvä kirjastotila oli lastenosastolla rajattu kalusteiden avulla myös pienemmälle käyttäjäryhmälle ja laatikoista löytyi esim. Minecraft-rakennuspalikoita. Aikuisten osaston salissa oli avara tunnelma ja luokseen kutsuva pitkä pirtinpöytä, ideaali lukupiirikokoontumisille. Tilassa oli myös yhteiskeittiö sekä pienen etsiskelyn jälkeen myös teetä, kahvia ja pientä snacksia. Julisteiden ja pikkulappujen kiinnittämiseen oli tarkat säännöt, etteivät ne särje tunnelmaa.

Hellyttävin ja kaikista tarkimmin konseptoitu kirjasto löytyi Lejren asemalta. Vanha asemarakennus oli remontoitu kirjastoksi, jossa joka ikinen kirjankansi on näkyvillä. Myös varaustennoutohyllyssä. Tilaan mahtuu 2000 kirjaa ja lainausluvut ovat nousussa. Tilassa ei käytetä kieltokylttejä ja on mahdollista toteuttaa vain digitaalisia taidenäyttelyitä. Konsepti on tarkkaan harkittu ja on täytynyt löytyä myös uskallusta, että näin on voitu tehdä. Pienillä asioilla on merkitystä koko kirjaston tunnelmaan.

Perjantaiaamu valkeni kirkkaana, kun kirjastoväki lähti matkaan Kööpenhaminan keskustan hotellilta jo puoli kahdeksan aikaan. Suuntasimme kohti Holbaekin kirjastoa, joka näytti ulkoapäin kuin linnalta. Oli kiinnostavaa kuulla heidän kehittämisajatuksiaan, jossa toistuu samoja asioita kuin mitä Suomessa pohditaan. Opasteet kirjastotilassa olivat selkeitä ja paljon oli käytetty myös lentäviä lainauksia teipattuina kalusteisiin. Kirjastossa kokoontuu myös huimat 100 eri lukupiiriä! Vierailevan komitean ilostuttamiseksi aikuisten osastolle oli koottu näyttely suomalaista kirjallisuutta Suomen lippuineen kaikkineen. Hyllyjen päädyissä oli käytetty rohkeasti isoa kuvitusta. Tästä kirjastosta jäi mieleen hyvä tekemisen meininki.

Holbaekista kurvasimme Ringstedtiin. Kirjaston parkkipaikalta löytyi todellinen erikoisuus: kirjastokontti. Se otettiin käyttöön korvaamaan kirjastoautoa ja sen pysäkkejä. Kontti on aina neljä viikkoa kerrallaan jossakin kylässä ja siinä voi vierailla joustavammin kuin kirjastoautossa, aukioloajat ovat aamusta iltaan. Konttiin voi varata toimitettavaksi aineistoa ja siellä on myös pieni oma kokoelma. Kontissa on sähköovi ja lainaaminen ja palauttaminen hoituu automaatilla. Henkilökunta käy arkisin kerran päivässä tarkistamassa, että tila on ok ja tuo samalla asiakkaiden varaukset. Kirjastoauton vaihtaminen kirjastokonttiin on nelinkertaistanut asiakasmäärän samalla alueella. Toinen mieleen jäänyt yksityiskohta Rinsgstedista oli digitoidut taidemuseon kokoelmat, jotka kirjasto oli saanut vapaasti käyttöönsä ja asiakkaiden näkyville kirjastotilassa digitaalisille näytöille. Konseptin nimi oli Taidetta kaikille, huikeaa!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ajelimme lopuksi Kööpenhaminan pääkirjastoon ja tutustuimme erityisesti sen lastenosastoon. Osastolla on sen verran paljon pieniä kävijöitä, että kengät on otettava pois tai käytettävä tossukoita. Lastenosastolla järjestetään joka päivä lauluhetki klo 10 aamulla ja satuhetki klo 16 iltapäivällä. Osastoilla työskentelevä henkilökunta kutsuu itseään oppaiksi. Asiakkaita opastetaan kirjastotilassa, erillisiä asiakaspalvelutiskejä ei ole. Kaikki toiminta tähtää oppimiseen ja lukemisen edistämiseen. Pikkuvauvoille suunnatussa tilassa on hyvin paljon oppimiseen liittyvää informaatiota näkyvillä lasten vanhemmille. Saimme nähdä myös lukusalkkuja, joita käytetään satutuntien yhteydessä elävöittämässä kerrontaa. Lastenosasto on hyvin suosittu kohtaamispaikka pienten lasten vanhemmille ja lauantaisin osastolla saattaa olla jopa 200 henkilöä samaan aikaan. Tasapainoilu tarjonnan ja kysynnän suhteen siis elää.

Kirjoitettuani näin yksityiskohtaisen selostuksen jokaisesta vieraillusta kirjastosta, päällimmäisenä mieleen vierailusta jää jokaisen kirjaston rohkeus toteuttaa omaa visiotaan. Olemassa olevilla resursseilla tehdään se mikä pystytään ja painopisteet voivat olla hyvin erilaisia. Kaikki tapaamamme esittelijät ja muut henkilökunnan jäsenet tuntuivat suhtautuvan hyvin suurella innolla ja palolla omaan työhönsä. Uskaltaisin väittää, että kirjastoala on kutsumusammatti myös muualla Pohjolassa. Rakkaudesta lajiin, koko yhteisön, kunnan ja alueen hyödyksi tätä työtä tehdään yhteisin varoin. On hienoa olla osa tätä joukkoa.

Elina Karioja, alueellisen kehittämistehtävän informaatikko