Kymmenen oppia kirjastojen koronavuodesta

Oliko koronapandemia oikeasti jotakin, jota kukaan ei olisi osannut odottaa? Oliko kyseessä ns. musta joutsen, joka tekee tyhjäksi tähänastiset käsitykset siitä, mikä on mahdollista? Ei todellakaan. Koronan kaltainen epidemia oli odotettu. AIDS, SARS, MERS ja ebola olivat kaikki pääosin alueellisesti rajattuja, mutta nykyisen viruksen äityminen pandemiaksi ja sen seuraukset osattiin ennakoida jo tammikuussa . Odotus siitä, että kaikki jatkuu suunnilleen ennallaan, on luonnollista ihmiselle, mutta pitemmän päälle harvinaista todellisuudelle. Ennakointi ja heikkojen signaalien tunnistaminen ovat nykyajan kirjastolaisen työkalupakkiin olennaisesti kuuluva osa. Äänikirjojen nouseminen pienen piirin erikoisuudesta kirjallisuuden käytön keskiöön ja tämän seurannaisvaikutukset niin kirjailijoille, kustannusalalle kuin kirjastoillekin on tästä hyvä esimerkki.

Pandemia on erikoistapaus, mutta kaikkea muutakin ikävää voi sattua. Onkin syytä miettiä, olemmeko valmiita. Onko kirjaston pelastussuunnitelma ajantasainen ja onko kaikilla tiedossa, mistä se löytyy? Tietävätkö kaikki, miten toimitaan tulipalon sattuessa? Onko varauduttu väkivallan uhkaan ja tiedetäänkö, miten uhkaavassa tilanteessa toimitaan?  Ovatko kirjaston hälytyslaitteet kunnossa ja missä arvotavaroita säilytetään? Ovatko kirjaston tietojärjestelmät kunnossa ja käsitelläänkö henkilötietoja oikein? Miten kriisitilanteessa järjestetään tiedottaminen ja kenen vastuulla se on? Kaikkea ei kirjasto yksin voi laittaa kuntoon, mutta kirjastonjohtajan aktiivisuutta saatetaan vaatia siihen, että asianomainen taho korjaa mahdolliset puutteet.

Vielä viime vuonna saatoimme ajatella, että digi kuuluu jollekin muulle. Tänä vuonna jokainen on joutunut kylmään kylpyyn, halusi tai ei. Etätöihin, sähköisten yhteyksien päähän siirtyminen sekä e-aineiston ja verkkokirjaston kautta tehtyjen varausten nouseminen pääasiallisiksi kirjaston käyttämisen muodoiksi on tarkoittanut, että sähköisestä ympäristöstä on tullut jokaisen asiakaspalvelijan normaali työympäristö. Kirjavinkkauksia ja tapahtumia on striimattu verkkoon ja monia aivan uusia sisältöjä on ideoitu. Kirjastolaisten digiosaamisen korkea taso on mahdollistanut hyvän palvelun ja sen, että kirjastot ovat voineet toteuttaa perustehtäväänsä myös fyysisten tilojen ollessa suljettuna. Yleisten kirjastojen digihanke ja sen myötä saadut lisäresurssit digiosaamisen kehittämiseen tulivat juuri oikeaan paikkaan. Samalla näemme yhä selvemmin, että…

Digitaaliset yhteydenpitovälineet ovat mahdollistaneet sosiaalisten yhteyksien ylläpidon ja monien tärkeiden toimintojen jatkumisen turvallisella tavalla. Digin eriarvoistava vaikutus on kuitenkin myös tullut koronan myötä kristallinkirkkaaksi. Ne, joilla ei ole ollut osaamista, kykyä tai mahdollisuutta käyttää laitteita ovat saattaneet jäädä todella ulkopuolisiksi. Kirjastojen rooli digituen antajina osana digituen verkostoa on äärimmäisen tärkeä ja osa kirjastojen ydintehtävää. Kun kirjastojen käyttöä jälleen syksyllä jouduttiin rajaaman, pidettiin erityisen tärkeänä mahdollistaa rajattu tietokoneiden käyttö. Kirjaston tarjoamat asiakaskoneet ovat tärkeä välttämättömän asioinnin ja yhteydenpidon väline monelle kansalaiselle.

Kirjastojen sulkeminen keväällä tulkittiin eri kunnissa hyvin eri tavalla. Huolestuttavimpia ilmiöitä oli tulkinta siitä, että fyysisen kirjastorakennuksen sulkeminen merkitsisi työnteon keskeytymistä. Onneksi useimmissa kunnissa ymmärrettiin kirjaston mahdollisuus tehdä tärkeää työtä sähköisin välinein ihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi poikkeusoloissa sekä myös kirjaston pyörittämisen jatkuvuuden ja toiminnan kehittämisen vaatimukset. Toki työtehtävät sulkemisen myötä vähenivät ja monet kirjastolaiset ovatkin tarttuneet innolla uusiin tehtäviin esimerkiksi soittoringeissä, koronajäljittäjinä tai siirtyneet esimerkiksi paikkaamaan henkilökuntavajetta varhaiskasvatuksessa.

Lukemisen merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja tilanteen vakavuus, kun lukemista ei ollutkaan saatavilla, tulevat hyvin esiin Oulun kaupunginkirjaston tekemässä tutkimuksessa. Muita asioita, joita kirjastosta kaivattiin, olivat muun muassa sosiaalinen ja maksuton tila sekä laitteiden käyttö. Myös Lapin kirjaston selvityksessä nousee esiin kirjastojen korvaamaton merkitys tilana niin työnteon kuin sosiaalisten kontaktienkin kannalta. Kirjaston merkitys paikkana kavereiden tapaamiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen tai vain pakopaikkana arjesta ja omana tilana tulee myös esiin asiakaspalautteessa sulkemisen vaikutuksista. Kirjastojen kokonaan sulkemisen kustannukset onkin huomioitu siinä, että kunnat ovat pyrkineet koronatilanteen jälleen pahentuessa takaamaan mahdollisuuden käyttää kriittiseksi arvioituja toimintoja. Samalla meidän tulee pohtia, mitä esteitä normaalioloissa voi olla kirjaston käytölle ja miten voimme tehdä kirjaston palveluita saavutettavammaksi kaikille. Meidän on myös otettava luonnolliseksi osaksi kirjaston kehittämistä käyttäjien ja myös ei-käyttäjien kuulemisen ja pyrkiä heidän tilanteensa ja tarpeidensa todelliseen ymmärtämiseen. Kirjastojen merkityksen ymmärtäminen on tärkeää myös siksi, jotta voimme itse ymmärtää, mikä on työmme tarkoitus, kokea sen merkitykselliseksi ja olla ylpeitä työstämme.

Kirjastoverkkomme yhteistyön henki ja jakamisen kulttuuri ovat koronankin aikana päässeet loistamaan. Tämä näkyy niin muodollisessa kirjastokimppojen yhteistyössä, jossa on voitu sopia yhteisiä käytäntöjä ja jakaa töitä esimerkiksi e-aineistojen neuvonnassa ja tiedottamisessa, kuin epämuodollisessa, esimerkiksi somen kautta tapahtuvassa vertaistuen antamisessa ja vaikkapa etätapahtumavinkkien antamisessa. Hyvä esimerkki yhteistyöstä kirjastojen ulkopuolisten toimijoiden kanssa oli myös Sanaston ja Kopioston kanssa solmittu poikkeusajan sopimus videolukutuokioiden julkaisemista Kirjastokaistalla. Tällaisetkaan avaukset eivät olisi olleet mahdollisia ilman toimivaa kirjastoverkon yhteistyötä ja sen toimijoita.

Siinä missä VAKE takaa kaikkien kirjastolaisten ja kirjaston käyttäjien hyödyntämien yhteisten verkkoresurssien toimivuuden, koordinoi yhteistoimintaa kansallisella tasolla ja on keskussolmuna kehittämisen verkostossa, on AKE-kirjastoilla tärkeä rooli omilla alueillaan. Myös AKE-toiminta on vuoden aikana osoittanut tarpeellisuutensa ja kriisinkestävyytensä. Alueellisen kehittämistehtävän luonteenomaiset ominaisuudet – paikallisuus, ketteryys ja verkostomaisuus – ovat osoittautuneet toimiviksi poikkeuksellisissa olosuhteissa. AKE-kirjastot varmistivat, että tärkeät tiedot saavuttivat kaikki kirjastokolkat. Ne pistivät pystyyn uusia kanavia jakaa tietoja ja kokemuksia ja saada ajankohtaista informaatiota, ryhtyivät ideoimaan ja kehittämään tapoja suorittaa kirjaston toimintaa poikkeusoloissa sekä kouluttamaan tarvittavaa osaamista. AKE-kirjastot loivat tilaisuuksia vertaistuelle ja tukivat henkilökunnan jaksamista. Suunnitellut koulutukset siirrettiin sutjakasti verkkoon tai vaihdettiin ajankohtaisempaan toimintaan. Vaikka koronan takia on suunniteltua toimintaa jouduttu pistämään jäihin tai muokkaamaan uusiin kanaviin, on toiminta kuitenkin jatkunut yleisten kirjastojen hyväksi kriisiytymättä tai jämähtämättä.

Kirjastoista on kerrottu huimaavia lukuja e-aineiston käytön kasvusta kirjastojen sulkemisen ajalta. Trendi on kuitenkin ollut saman suuntainen jo pitkään. E-aineistot ovat tulleet jäädäkseen ja ovat yhä tärkeämpi osa kirjastojen toimintaa. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan ole hyvä kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Se ei ole taloudellisesti kestävä koko kuntasektorin kannalta ja siinä on suuria ongelma kirja-alan, erityisesti kirjailijoiden toimeentulon, kannalta. Valoakin on näkyvissä. Valtakunnallinen Digimedia-selvityshanke on käynnissä. Hankkeessa pohditaan ratkaisuja moneen kinkkiseen kysymykseen, joita yhteisen e-kirjaston tiellä on tekijänoikeuskysymyksistä asiakkuudenhallintaan. Heräämisestä digimedian saatavuuden turvaamisen tärkeyteen kertoo myös valtion lisäbudjetissa myönnetty 800 000 euron määräraha lasten ja nuorten digimedian hankintaan, jolla pyritään tasoittamaan tilannetta eri kuntien välillä.

Korona merkkaa korostuskynällään erityisesti kirjastolain kuudennen pykälän neloskohdan, jonka mukaan yleisen kirjaston tehtävä on “tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon”. Kokonaiset kansakunnat ovat joutuneet kärsimään siitä, että tutkittuun tietoon ei ole reagoitu asianmukaisesti. Yksilön valinnoissa oikea tieto voi olla elämän ja kuoleman kysymys, mutta valitettavasti ei ainoastaan nimenomaisen yksilön.

Korona on kuitenkin vain yksi tapaus. Ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja yritykset hidastaa kehitystä aiheuttavat monenlaisia eturistiriitoja ja eri syistä nousevia yrityksiä kyseenalaista tutkittu tieto. Medialukutaidon, kriittisyyden ja tiedonhauntaitojen edistämisessä kirjastoilla on melkoinen työsarka. Vuosi 2021 onkin sopivasti tutkitun tiedon teemavuosi. Yhtä tärkeä tulevaisuuden kannalta on kuitenkin myös toinen kirjastolaissa mainittu tehtävä, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Ilman että ihmiset kuuntelevat ja arvostavat toisiaan, he eivät koskaan voi ratkaista yhteisiä ongelmiaan. Nämä eivät ole jonkun muun ongelmia vaan meidän kaikkien. Kirjastojen voima tämän kannalta on havaittu myös Sitran Kirjastoista kansanvallan areenoita -hankkeessa jota olemme voineet mielenkiinnolla seurata.

Näillä pointeilla toivotan hyvää ja turvallista joulua sekä vielä parempaa uutta vuotta 2021!  

Jan Nyström

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2020.