Espoossa kirjastojen pajatoiminnan jäljillä

Tammikuussa parikymmentä uusmaalaista kirjastolaista kokoontui Espooseen Ison Omenan kirjastoon pohtimaan kirjastojen makerspace- toimintaa ja oppimaan  käytännössä 3D-tulostamista ja vinyylileikkurin sekä -tulostimen käyttöä. Päivän aluksi kirjastopalvelupäällikkö Oili Sivula kertoi meille pajatoiminnasta Espoon kirjastoissa, joka vaatimattomasta alusta on kasvanut olennaiseksi osaksi Espoon kaupunginkirjaston palveluja. Ison Omenan paja on tiettävästi ensimmäinen varsinaisesti pajatoimintaa varten suomalaiseen kirjastoon rakennettu tila ja tarjoaakin hyvät puitteet monenlaiselle luovalle tekemiselle. Erikoisuutena pajassa on ”likainen” puoli, jossa voi mm. käyttää vannesahaa ja pylväsporakonetta, suorittaa pieniä maalaustöitä sekä pienelektroniikkatöitä.  

Pajatoimintaa kirjastossaan käynnistävää Oili Sivula neuvoi ottamaan huomioon vaatimukset tiloille, esim. jos aiotaan tehdä pienelektroniikkatöitä, on huolehdittava juotettaessa syntyvien kaasujen poistamisesta. Pöytätilaa ja laskutilaa tarvitaan myös ja siivous on mietittävä. Henkilöresursseista ja henkilökunnan osaamisesta puhuttaessa Oili kehotti kiinnittämään huomiota siihen, että kaikkiin työvuoroihin riittää laitteet hallitsevaa henkilökuntaa. Ei ole realistista ajatella, että koko henkilökunta on perehtynyt kovin syvällisesti kaikkeen. Saumurin lankojen laittamisen Oili mainitsi yksittäisenä vaativampana pajan laitteiden pyörittämiseen liittyvänä tehtävänä.

Kysyttäessä päättäjien ja yleisön suhtautumista pajatoimintaan, kertoi Oili tilanteen muuttuneen olennaisesti siitä kun kirjastoon kokeilumielessä hankittiin ensimmäistä 3D-tulostinta. Nykyään pajatoiminta nähdään olennaisena osana kirjaston kosketuspintaa varsinkin lapsiperheisiin ja käsillä tekemisen kulttuuriin. Pajatoiminnan painotukset ovat myös vuosien saatossa muuttuneet ja esimerkiksi digituki on siirretty pois pajoista ja on nyt koko henkilökunnan tehtäviin. Oilin puheenvuoron jälkeen pääsimme tutustumaan itse pajaan jota Ison Omena kirjaston asiantunteva ja ystävällinen henkilökunta meille esitteli. Tämän ja muiden Espoon kaupunginkirjastojen pajojen laitteisiin ja palveluihin voi tutustua pajawikissä https://www.espoonkirjastot.fi/pajawiki/index.php?title=Etusivu Espoon kirjastojen pajojen yhteisessä tietopankissa.

Seuraavaksi koulutuspäivässämme Tomi Slotte Duvfa Aalto yliopistosta kutsui meidät pohdiskelemaan mitä make- kulttuuri olisi post-normaalilla aikakaudella. Post…mitä? Post-normaali on Tomin mukaan esimerkiksi sitä, että tarvitsemme kolmeen satelliittiin ja datakeskukseen yhdistetyn tietokoneen löytääksemme lähimmän kahvilan. Post-normaali on yllätysten, epäjatkuvuuksien ja ristiriitojen aika, jossa Kuolemantähtiajattelu, eli ajatus että yhdellä kriittisellä oikeaan paikkaan osuvalla laukauksella ratkaisemme kaikki ongelmat, ei enää päde. Maker ajattelun pohjalla on ajatus voimaannuttaa ihmiset ymmärtämään maailmaansa ja tekniikkaa jota he arkipäivässä käyttävät. Maker-liike on Isotaito kirjasarjojen digitaalinen perillinen, jossa uutuutena on mahdollista oppia ja jakaa osaamista ja ideoita internetin välityksellä.

Maker liikkeen keskeinen vaatimus on ollut se, että laitteet tehdään sellaiseksi, että niitä voi itse korjata ja huoltaa . Kriittinen maker ajattelu menee pidemmälle ja pyrkii samaan meidät huomaamaan, että teknologian taustalla on aina taloudellisia ja poliittisia valintoja. Kriittinen maker- kulttuuri pyrkii omaehtoisen tekemisen kautta auttamaan näkemään uusia mahdollisia tulevaisuuksia, jotka voisivat perustua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmälle suhteelle luontoon ja kanssaihmisiin.

Mikko Eloholma jatkoi aiheesta nykyihmisen suhteellinen avuttomuus teknologian edessä kysymällä kuinka kauan kestäisi ennen kuin yksi meistä kivikauteen siirrettynä saisi aikaiseksi toimivan älypuhelin? Aika hiljaiseksi vetää tuollainen kysymys. Mikon näkökulma maker-toimintaan on ohjelmoinnin, taiteen ja käsityön yhdistäminen. Ohjelmointia on käytetty kaikkialla päivittäin käyttämissämme teknisissä vempeleissä, on siis syytä ainakin oppia ymmärtämään ohjelmoinnin perusteet, jos emme halua olla aivan pyöriteltävissä .

Mikon tapa opettaa ohjelmointia hyödyntää Arduino pienoistietokoneiden avulla tehtäviä elektroniikkaprojekteja , musiikin ohjelmoinnissa Sonic Pi sekä kuvataiteen ohjelmoinnissa Processing kehitysympäristöjä . Maker pohjainen omiin merkityksellisiin projekteihin nojaava lähestymistapa, jossa luominen on keskiössä, on monelle oppijalle luontevampaa ja johtaa parempiin lopputuloksiin kuin teknis-matemaattinen lähestymistapa, joka sitäkin toki tarvitaan.

Luentojen jälkeen oli työpajojen vuoro ja Jouni Malmborg otti huostaansa vinyylileikkurilla ja tulostimilla kangaspainatuksia tekemään aikovat, kun taas Rasmus Borg 3DBear Oy:stä ryhtyi avaamaan 3D-tulostukseen maailmaa lopuille. Jälkimmäiseen osallistuneena ja edellistä Jounin kanssa demonneena voin todeta että alkuun pääse kuka tahansa ja omien luovien ajatusten siirtäminen fyysiseen muotoon on todella innostavaa!

Johtopäätöksenä voitaisiin todeta, että pajatoiminta on luonteva lisä kirjaston perustehtävien toteuttamisen työkaluksi. Se ei liity ainoastaan kirjastolaissa mainittuihin yleisten kirjastojen tehtävään tarjota tiloja harrastamiseen, vaan kiinteästi myös oppimiseen, tiedon hankintaan ja käytttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Pajatoiminta on Isotaito kirjasarjojen luonteva digitaalinen jatko ja jos on mahdollista, voi olla hyvä yleisen kirjaston tarjota mahdollisuus tällaiselle toiminnalle, koska kirjasto on siihen luonteva, kaikille tasa-arvoisesti saavutettava paikka.

Ehkä  pajatoiminta voi olla avain siihen, että pystymme muodostamaan terveemmän suhteen esineelliseen maailmaan ja jälleen nousemaan tahdottomista kuluttajista tulevaisuutemme hallitsijoiksi, korjaajiksi ja värkkääjiksi. Tämä kuitenkin edellyttää, että pajatoiminnan tavoitteet ovat pedagogisesti pohdittuja eikä se syö kohtuuttomasti resursseja muusta kirjaston ydintoiminnasta. Keskustelua ja koulutusta aiheesta tarvitaan ainakin vielä lisää.

Korjaus 5.2. Digituki on koko henkilökunnan työtä nykyään, ei digitointi kuten alkuperäisessä väitettiin.

Jan Nyström