Arjen sankareita Uudellamaalla: Jertta Pomeranz

Arjen sankareita –sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastolaisia ja avataan heidän arkeaan omassa kirjastossaan. Tällä kertaa tutustumme Jertta Pomeranziin Espoon kaupunginkirjastosta.

Olen Jertta Pomeranz ja johtava kirjastopedagogi Espoon kaupunginkirjastossa.

Puolivahingossa: lukion jälkeen kävin läpi vaihetta, jossa pohdin kovin mikä minusta tulisi isona. Ystäväni äiti oli Tikkurilan kirjaston lastenosaston johtaja ja hänen ehdotuksestaan päädyin puolen vuoden pestiin kirjastoon. Pääsin heti alusta saakka mukaan tositoimiin: satutuokiota pitämään, kirjojen valintakokouksiin ym. Tajusin, että minulle rakkaat kirjastot, voisivat olla myös mainio työpaikka. Sillä tiellä ollaan. Onnellinen vahinkoura urkeni. Kouluttauduin töiden ohessa.

Olemme aika eturintamassa vastaamassa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Yhteiskunnallisilla ilmiöillä tarkoitan kirjaston ja kirjastolaisten kykyä elää ajassa. Tämän päivän kirjastoissa saat mediakasvatusta, digineuvontaa ym. joita muutama vuosikymmen ei välttämättä olisi laskettu kirjastotyöksi. Koronasulkujen aikaan keksimme uusia tapoja hoitaa työtämme. Otimme koulujen rinnalla etätekniikan nopeasti haltuun.

Tämä ala on täynnä ihania, luovia kollegoja, joiden apuun voi aina luottaa. Emme sulje ovia keneltäkään ja pyrimme yhdenvertaiseen kohteluun. Se on minusta aika mahtava pohja tehdä töitä.

Haastavaa on vastata kaikkiin nouseviin ilmiöihin.

Pyrin usein vinkatessani kertomaan kirjan taustoja, kirjailijan aivoituksia. Mitä vaan, millä saan kirjaa ikään kuin herätettyä henkiin. Toimii, varsinkin jos saan mukaan ujutettua jotain henkilökohtaista. Olen esimerkiksi kertonut käyneeni Anne Frankin perheen piilopaikassa ja saanut sitä kautta aikaa todella mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. Toivottavasti myös lukijoita.

Ekaluokkaisten vinkkauksen jälkeen sain halauksen oppilaalta, joka totesi samalla:” Tää ei ollut ollenkaan niin paha, kuin luulin.”