Arjen sankareita Uudellamaalla: Jari Elfvengren
Arjen sankareita –sarjassa esitellään Uudenmaan kirjastolaisia ja avataan heidän arkeaan omassa kirjastossaan. Tällä kertaa tutustumme kirjastoautonkuljettaja-virkailija Jari Elfvengreniin Porvoon kaupunginkirjastosta.
Kuka olet ja mitä teet?
Olen Jari Elfvengren. Työskentelen kirjastoautossa kuljettajavirkailijana. Työnkuva on kirjastoautoon liittyvät tehtävät kokonaisvaltaisesti: auton pikkuhuollot ja aikataulusuunnittelu, aineiston vaihtaminen ja aineistosta huolehtiminen, lainaus ja palautus asiakaspalvelureiteillä työparin kanssa.
Miten olet päätynyt kirjastoalalle?
Asuin kirjaston naapurissa lapsuudessa ja osasin jo viisivuotiaana lukea. Laitoin saappaat jalkaan, vääriin jalkoihin luonnollisesti, ja kuljin pihan läpi kirjaston puolelle lähes päivittäin. Jo yläasteella olin työharjoittelussa kirjastoautossa ja armeijan jälkeen ajoin myymäläautoa. Silloinen kirjastoautonkuljettaja kyseli, että tulisitko tuurailemaan tarvittaessa, melko tarkkaan 30 vuotta sitten. Kevättalvella 1995 ajoin ensimmäiset keikat Hartolassa ja myöhemmin sain vakituisen viran. Siinä tehtävässä meni 16 vuotta ja olin myös pari vuotta muissa töissä. Vaihdoin kuitenkin takaisin kirjastoalalle ja kuljettajaksi Porvooseen.
Mikä on parasta kirjastoautotyössä? Ja mikä haastavinta?
Parasta on asiakaskohtaamiset. Erityisesti kirjastoautossa asiakas on ihan eri tavalla läsnä ja lähellä kuin isommissa yksiköissä. Haasteellisinta on ehkä aina keliolosuhteet, jotka voi olla ihan mitä vain. Rannikolla on siinä mielessä jännää, että keli saattaa päivän aikana muuttua aivan totaalisesti. Saaristossa voi keli olla aivan jotain muuta kuin täältä keskustasta lähtiessä.
Millainen on normaali työpäiväsi (jos sellaista on)?
Kaikki työpäivät ovat hieman erilaisia. Runko on aina sama: auton lastaus ja sitten lähdetään liikenteeseen. Jos ollaan aamuvuorossa, lähdetään virkailijan kanssa ja iltavuorossa yksin. Ja iltavuoron päätteeksi siistitään auto seuraavan vuoron kuljettajalle. Kaikkea voi toki aina sattua, kun ollaan liikenteessä.
Kerro jokin tarina mieleenpainuvimmista reiteistä, joita työuran varrelle on sattunut.
Mieleenpainuvin reitti ja keikka kirjastoautomaailmassa on se, että olen imuroinut eduskuntatalon pääportaikon alapuolella kirjastoautoa. 2000-luvun alkupuolella tuli uutta teollisuutta Hartolaan. Kirjastoautosta tehtiin niin sanottu Pestuubussi, kun piti rekrytoida väkeä. Teimme roadshown eri puolille Suomea ja aloitus tapahtui eduskuntatalosta Helsingistä. Siellä auto siivottiin ja tehtiin pieni näyttelyosasto siihen samalla. Kansanedustajia kävi ja joku ministerikin katsomassa ja tutustumassa projektiin. Se on erikoisempi keikka, joka on jäänyt mieleen.
Pestuubussi on mainittu myös Etelä-Suomen Sanomissa 20.4.2006:
