Antoisa vaihtoviikko Sodankylän kirjastossa

Sain hienon mahdollisuuden osallistua työntekijävaihtoon, joita AKE Porvoo järjestää. Työskentelen Porvoon kaupunginkirjastossa kokoelmista ja tapahtumista vastaavana palveluesimiehenä. Esihenkilön töiden ohessa osallistun tapahtumien suunnitteluun, tiedottamiseen ja muuhun viestintään sekä teen joskus vähän kokoelmanhoitoakin.

Minua on jo pitempään kiinnostanut, millä tavalla kirjastopalveluja järjestetään pohjoisen kirjastoissa, ja nimenomaan pienemmissä kirjastoissa. Ainakin välimatkat ovat Lapissa paljon pitempiä, ihmisiä asuu vähemmän ja harvemmassa. Onko eroja pohjoisen ja etelän kirjastojen välillä, ja mitä yhteistä meiltä löytyy?

Kiinnostuin Sompion kirjastosta sen kivojen nettisivujen takia. Sompion kirjasto on Sodankylän, Pelkosenniemen ja Savukosken yhteinen seutukirjasto. Otin yhteyttä kirjastonjohtaja Tiina Heinäseen ja kysyin, voisinko tulla heille viikoksi tutustumaan. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Pääosan viikosta olin Sodankylän toimipisteessä.

Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus lähteä kirjastoauto Hillan matkaan Vuotson reitille, mutta sairastapauksen vuoksi se peruuntui. Sen sijaan soittelin reitin vakioasiakkaille ja kerroin heille vuoron peruuntumisesta, sekä uusin lainoja ja varauksia. Onneksi meillä on Porvoossa sama kirjastojärjestelmä käytössä, niin kaikki sujui helposti.

Iltapäivällä kiersimme kirjaston tiloissa ja juttelimme tulevista tilamuutoksista. Ilahdutti kovasti, että kirjastossa on edelleen paljon kirjahyllyjä ja monipuoliset, laajat kokoelmat. Lastenosastolla oli kauniit seinämaalaukset, joilla lapset toivotettiin tervetulleiksi lukemaan. Satuhuoneessa oli tähtitaivas. Ihana tapa on antaa kaikille ekaluokkalaisille uusi kirja omaksi, kun he tulevat opettajan kanssa kirjastoon tutustumaan.

Tiina kutsui minut muiden kirjastolaisten kanssa kotiinsa illalliselle. Nautimme herkullista kikhernecurrya ja illan edetessä kävi ilmi, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Keskustelimme luonnossa liikkumisesta, elämästä, kissoista ja koirista, naurettiin paljon.

Viikon aikana kävimme pitkiä keskusteluja kirjastolaisten kanssa. He kertoivat minulle työstään, ja samalla tuli juteltua kaikesta muustakin. Kuulin kotipalvelusta, joka on melko uusi toiminto Sodankylässä. Keskusteltiin kiertävän kirjastonhoitajan työstä, mikä välillä tarkoittaa yöpymistä Savukoskella, koska etäisyys kotiin on sen verran pitkä. Työtehtävät ovat kaikilla monipuolisia, pitää osata tehdä vähän kaikkea. Esittelin muille myös hieman Porvoon kirjastojen ja Helle-kirjastokimpan toimintaa.

Meillä on Lapin kirjastojen kanssa paljon yhteistä: käytössä ovat muun muassa Hankintaportaali, Koha-kirjastojärjestelmä sekä kaukopalveluohjelma Webkake. Aineistokuljetukset Lapin kirjastojen välillä sujuvat hyvin huolimatta pitkistä välimatkoista: Rovaniemen kirjasto toimii kuljetuskeskuksena, jonka kautta kaikki kuljetukset menevät. Ja kirjojen poistamisen vaikeus on samanlaista kaikkialla.

Auttelin myös asiakaspalvelussa. Työn lomassa juttelimme ajankohtaisista aiheista kuten saamelaiskysymyksestä, ja sain siihen liittyen hyviä lukuvinkkejä. Sain myös Lapin kirjastojen kauniin kortin ja lainasin heti pikalainaksi muutaman alueen historiaa käsittelevän kirjan. Ne löytyvät onneksi myös Helle-kirjastojen kokoelmista, joten pääsen jatkamaan lukemista kotona.

Torstaina ajelimme Tiinan kanssa Pelkosenniemen ja Savukosken kirjastoihin tutustumaan. Nämä kirjastot sijaitsevat 50–90 km päässä Sodankylästä, ja niissä työskennellään yksin. Kirjastotilat olivat mukavat ja tilavat, kokoelmat hyvän kokoiset. Opin päivän aikana myös paikkakuntien historiasta. Savukoskella Tiina ripusti kauniin ja herkän kissa-aiheisen valokuvanäyttelynsä kirjaston näyttelytilaan. Poikkesimme matkan varrella myös Sokanaavan lintutornille ja ajoimme Savukoskelta takaisin Sodankylään kapeaa ja mäkistä maisemareittiä pitkin.

Perjantaina sateli ensilumi, mutta se suli saman tien pois. Aamukahvin aikana Smak-kahvilassa (jossa oli kultaiset tuolit) sain kuulla, mitä kaikkea erilaisten asiakasryhmien kanssa Sompion kirjastossa tehdään. Täällä on luovia ja innostuneita ihmisiä keksimässä ja toteuttamassa monipuolisia tapahtumia, hankkeita ja tempauksia.

Yksi ihana konsepti on osallistava näyttely, johon asiakkaat saavat tuoda kuvia omista lemmikeistään. Sisäänkäynnin lähellä ollut näyttely oli vastassa kirjastoon poikkeavia, joskus myös stressaantuneita ihmisiä. Oli kuulemma useampikin otsa silinnyt kissojen ja koirien kuvia katsellessa.

Minulle esiteltiin Lapin kirjastojen lukumaskotti Hiihku-pöllö ja kerrottiin sen valintaprosessista: lapset kävivät vaaliuurnilla äänestämässä mieleistään ehdokasta, ja saivat samalla demokratiakasvatusta. Lapsille järjestetyt kirjojen pikadeitti -tempaukset ovat kivoja tapoja edistää lukemista. Niissä luetaan yhtä kirjaa vain minuutin, parin ajan, ja sitten vaihdetaan seuraavaan pinossa olevaan kirjaan. Lyhyisiin teksteihin ehkä keskittyy paremmin, ja samalla saa näytteitä useista kirjoista, joista osan ehkä haluaakin lukea kokonaan.

Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon saanut Mestarit & kisällit -toimintamalli alkoi muutama vuosi sitten pilottihankkeena Sodankylässä. Sen ideana on, että kuka vain ja minkä ikäinen tahansa voi olla mestari tai kisälli, kaikki voivat oppia uutta toisiltaan. Toiminnassa eri ikäiset ihmiset kokevat ja oppivat yhdessä perinteitä ja kulttuuria. On mm. leivottu, retkeilty, tehty käsitöitä, opittu perinnerakentamista ja harjoiteltu erätaitoja. Tärkeää on, että kaikki saavat osallistua toiminnan suunnitteluun ja kukin osallistuja saa vuorollaan toimia sekä mestarina että kisällinä. Olen tästä hankkeesta vaikuttunut. Ylipäänsä pohjoisessa kohtaamani kotiseuturakkaus ja yhdessä tekeminen ovat asioita, joista voisi ehkä ammentaa enemmän myös kotikaupungissani.

Rovaniemen kirjastossa on alkanut Ympäristötoivon lainasto -hanke, jossa vahvistetaan kirjaston roolia yhteiskunnallisen ympäristökeskustelun foorumina ja ympäristötoivon edistäjänä. Osa hankkeeseen liittyvistä keskustelutilaisuuksista ja työpajoista toteutetaan kumppanikirjastojen eli Sodankylän ja Enontekiön alueella. Hankkeesta on todella kiinnostavaa kuulla lisää sen edetessä, ja mahdollisesti hyödyntää sen kokemuksia meilläkin.

Sodankylän kirjastossa järjestetään syksyn aikana myös kirjakahviloita, joissa on vieraana kirjailijoita tai vaikkapa uusi kunnanjohtaja, joka esittelee lempikirjojaan. Lisäksi on muun muassa lukupiirejä, lautapeli-iltoja ja käsitöiden myyntipiste. Lautapeli-iltoja vetävät innostuneet vapaaehtoiset ja ne ovat saaneet mukavasti väkeä paikalle.

Läksiäiskahvit juotiin perjantaina iltapäivällä. Tuntui haikealta lähteä ajamaan kohti Rovaniemen rautatieasemaa. Kirjastotyö sinänsä näyttää olevan aika samanlaista meillä kaikilla, eroavaisuuksia aistin eniten tunnelmassa, kulttuurissa ja työskentely-ympäristössä sekä siinä, miten ne vaikuttavat ideoihin ja tekemiseen. Lämpimien ja hauskojen ihmisten lisäksi vaikutuksen tekivät verkkaisen oloinen elämänrytmi, ihmisten puheenparret ja kaunis luonto. Ehdin työpäivien ohessa käydä kävelemässä Kelujärven upealla Nuolivaaralla ja järkyttävän hienossa Isossa Kurussa. Kaunis Viiankiaava kierrettiin Kelujärvellä asuvan serkkuni ja hänen koiransa kanssa. Ruskan värit loistivat vielä.