06 touko Kuka kirjastoasi johtaa?
Kuka istuu kirjaston johtajan pallilla? Oletko se sinä yläkerrassa toimistossasi erilaisten hallinnollisten atk- ohjelmien ja sähköpostitulvan lähes 7,25/5 orjuuttama tyyppi vai oletko se sinä, joka istut siinä kirjaston asiakaspalvelutiskillä? Pyydän nyt kirjaston oikeaa johtajaa nousemaan ylös. Kirjaston johtaja on hän, jonka toimien kautta kirjaston vaikuttavuus syntyy. Joka saa ihmiset poistumaan kirjastosta hymy huulillaan parempina ihmisinä, levittämään hyvää ympäröivään yhteiskuntaan ja palaamaan takaisin kirjastoon. Hyvä! Te, jotka seisotte, voitte jatkaa hommianne. Istumaan jääneet jatkakaa lukemista.
Me emme voi jatkaa entiseen tapaan. [1]Entinen tapa, jota tarkoitan ei ole mikään tietty palvelu, se ei ole mikään tietty hyllyjen korkeus eikä kyse ole edes siitä laminoimmeko A4: semme vai emme. Tarkoitan nyt sitä millaisena ymmärrämme sen mitä olemme tekemässä ja miten meidän pitää järjestää hommamme, että saamme sen parhaalla tavalla tehtyä ja että meillä on samalla hauskaa[2] Väitän että valtaosaa Suomen yleisistä kirjastoista yhä pyöritetään ajatuksella, että hyvin toimiva kirjasto on kuin hyvin öljytty kone. Mitä vikaa tässä sitten on? Tämähän on vaan hyvä vertauskuva? Vertauskuvat, metaforat ovat voimakkaita työkaluja, niillä voidaan tiivistää jostakin ilmiöstä olennainen. Ne myös yksinkertaistavat todellisuutta ja ohjaavat ajattelua tiettyyn suuntaan Kone organisaation vertauskuvana välittää ajatuksen täydellisesti yhteensopivista osasista, jotka toimivat ennaltamäärätyn suunnitelman mukaisesti. Konemetaforan mukainen organisaatio on äärimmäisen tehokas, kun se saa toimia suhteellisen muuttumattomassa ympäristössä, jossa suoritetaan samanlaisena pysyvää ja standardisoitavissa oleva suhteellisen yksinkertaista tehtävää. Varjopuolena varsinkaan organisaation alemmilla portailla työ ei ole useinkaan kovin mielekästä. Tämä on perinteisen tuotantoteollisuuden ja julkisen ja yksityisen byrokratian ihannemalli.[3]
Tämä ei ole se maailma, jossa nyt toimimme. Ensimmäinen I Phone tuli vuonna 2007, voisimmeko nyt ajatella elämää ilman kosketusnäytöllisiä älypuhelimia? Neljätoista vuotta sitten ei ollut Facebookia, Instagramista puhumattakaan. Mitä meillä on 14 vuoden kuluttua? Tai olisitteko voineet kuvitella pari vuotta sitten millä suhteellisella vakavuudella tänään suhtaudutaan ilmastonmuutokseen? Toimintaympäristömme on jatkuvassa teknologisessa, sosiaalisessa ja ideologisessa muutoksessa Samalla myös kirjastolle annetut tehtävät ovat kaukana yksiselitteisistä ja standardisoitavissa olevista. Edistäkää kulttuurista ja yhteiskunnallista vuoropuhelua sanotaan kirjastolaissa. Miten tämän menestyksellisesti teet on, ja pitää olla, jokaisen kirjaston tilanteesta ja sitä ympäröivästä yhteiskunnasta kiinni.
Jos emme voi tietää mitä meidän on huomenna kirjastoissa tehtävä, jotta saisimme tehtyä mitä meidän on tehtävä, emme voi siiloutua ja päättää että te teette vain tuota ja me vain tuota. Emme voi rakentaa hierarkioita, jossa toiset suorittavat työtehtävät ohjeiden mukaan ja toiset ajattelevat. Meidän on kaikkien oltava kaikki aistit valppaana ja omistettava tilanne, valmiina tarttumaan haasteeseen. Meidän on aika astua johtoon. Sitten on tietysti eri asia mahdollistaako organisaatiomme tämän vai määrääkö se meille siilomme ja sorvimme, jota pyöritämme kunnes maailma pyörii ohitsemme. Pienissä kirjastoissa ollaan tässä usein edelläkävijöitä, siellä ei ole mahdollisuuksia hierarkioiden ja byrokratioiden rakentamisen luksukseen, mutta jopa suurimmassa kirjastossamme Helsingin kaupunginkirjastossa on asiaan herätty. Oodissa töistä vastaavat itseohjautuvat tiimit jotka käyttävät sisäsyntyisiä hoksotusvälineitään arvioidakseen mitä heidän on tehtävä, tämä tieto ei siis tule pomolta. Ajatus kuulostaa scifiltä, mutta se toimii. Hollannissa on itseohjautuvien tiimien avulla saavutettu merkittävät säästöt ja parempi laatu vanhusten kotihoidossa ja tästäkin on mallia haettu myös Helsinkiin.
Organisaation kehittämiseen liittyy aina poppamiehiä ja käärmeöljykauppiaita, jotka yrittävät kaupitella omaa ratkaisuaan ainoana autuaaksi tekevänä. Kannattaa muistaa, että loppujen lopuksi on kyse työn mielekkyydestä ja siitä että sitä tehdään aidosti asiakkaan hyväksi. AKE-Porvoo järjestää syksyllä Asiantuntijasta asiakkaantuntijaksi koulutuskokonaisuuden, joka antaa hyvät eväät työn miettimiseen uudelta kannalta. Koulutukseen ilmoittautuminen on käynnissä parhaillaan https://uudenmaankirjastot.fi/asiantuntijasta-asiakkaantuntijaksi-koulutusohjelma/. Tänään Oodissa käynnistyi Reshape konferenssi jonka aiheena on myös työn muutos ja monien muiden kiinnostavien kansainvälisten puhujien lisäksi Laura Norris kertoo millaisia kokemuksia Oodissa on uudenlaisesta tavasta tehdä työtä. Reshapen esityksiä voi seurata livenä kirjastokaistalta https://www.kirjastokaista.fi/live/ . Kehu seuraa myös kiireisten puolesta ja tarjoaa rusinat pullasta twitterissä @KehuUusimaa #Reshape2019
Jan Nyström
[1] Tiedän, nyt ajattelette että tulee se iänikuinen näköradio ja internetti buhuu nyt tarvitaan MUUTOSTA, kirjat pois ja sirkushuvit tilalle ja volyymit kaakkoon saarna. Kirjaston kriisi -diskurssi on kansainvälinen ilmiö ja hyvin paljon vanhempi kuin internet, eikä sen taustalla usein juurikaan ole ollut tosiatietoa kirjastojen käytöstä (vrt. Esim. Buschman, John. (2003) Dismantling the Public Sphere. Libraries Unlimited.. Vaikka tieteellisille kirjastoille digitalisaatio on merkinnyt valtavaa muutosta on meillä yleisissä kirjastoissa siirtyminen digiin ollut hitaampaa. Ehkä tietoisuus siitä että kysymys ei ole joko tai asiasta ja voimistunut näkemys että kirjastoa aina tarvitaan sisältöjen välittäjänä sekä laajentunut ymmärrys kirjastojen tehtäväkentästä ,vähitellen siirtää kirjaston kriisi-diskurssin historiaan vakavasti otettavana pohdintana, ainakin aineistokeskeiseesä muodossaan.
[2] Joo, väitän että töissä ollaan niin iso pala elämästä että siellä on voitava olla hauskaa, vai meinaatteeko että näillä liksoilla pidetään sitä sitten vapaa-ajalla senkin edestä…
[3] Morgan, Gareth (1997) Images of Organization. SAGE, London
Ei kommentteja