11 helmi Digikouluttajan ahdistus
AKE Porvoo toteutti Yleisten kirjastojen digihanketta Uudenmaan kirjastojen alueella 2019–2020. Hyppäsin itse mukaan hankkeen viime metreillä loppuvuodesta 2020 olemalla mukana järjestämässä jo aiemmin sovittuja koulutuksia. Vallitsevan pandemiatilanteen takia kaikki koulutukset päädyttiin pitämään etänä Teams-alustalla. Tämä toi mukanaan erinäisiä haasteita, joihin me kaikki etätyötä tekevät olemme varmasti tänä vuonna törmänneet. Koulutusten hallinnoiminen ja fasilitoiminen etänä ei ole niin yksinkertaista. Et näe, mitä osallistujat touhuavat, miltä kenenkin ruutu näyttää ja kuinka eri organisaatioiden it-hallinto on antanut oikeuksia toimia kussakin palvelussa. Ja kuunteleeko ylipäätään kukaan?
Kaipuu fyysisissä tiloissa tapahtuviin koulutuksiin alkaa tässä vaiheessa olla jo aika korkealla, mutta vielä pitäisi jaksaa. Kun koronakurimus jossakin vaiheessa rokotusten myötä helpottaa, AKE Porvoon tarkoituksena on tuoda täsmäiskuilla työpajoja kirjastoihin paikan päälle. Jos tarvitset apua striimauksen käynnistämisessä, uusia ideoita tapahtumatuotantoon, somevinkkejä tai muuta täsmätukea, lupaamme etsiä vertaisasiantuntijan kirjastoosi.
Miksi sitten digistä edelleen puhutaan? Olisiko aika romuttaa kiltti runotyttö kirjastossa -kuva kirjastolaisten työstä kirjoja piippaavina asiakaspalvelijoina? Varsinkin etätöitä pääasiassa tekevänä digiongelmiin törmää päivittäin. Tiedostot eivät aukea, oikeudet eivät riitä, yhteys katkeaa ja ääni pätkii. Valmiiksi laadittujen ohjeiden sijaan meidän tulisikin oppia luovimaan mukana ja soveltamaan jo oppimaamme muuttuvissa tilanteissa.
Hankkeen loputtua kysyimme Uudenmaan kirjastolaisilta, mitä saatiin aikaiseksi vai saatiinko mitään. Yli puolet vastaajista kertoi digiosaamisen kehittymistä tapahtuneen ainakin jonkin verran. Oman organisaation digiosaamisen kehittyminen arvioitiin vielä korkeammalle. Työ on kuitenkin vasta alussa, sillä digiasioita ei voi enää käsitellä erillisenä osiona muusta tekemisestä. Digi kulkee rinnalla miltei kaikissa kirjastoalan töissä ja taitojen ylläpitäminen ja edelleen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Elina Karioja
Ei kommentteja